Lasten Lähetystö
≡ Menu

Kiitos ruuasta

Lahjanne ovat taanneet 23 lapselle syksyksi lämpimän kouluruuan. Lapset kertovat, mitä se merkitsee heille:

Meidän perheellä ei ole paljon rahaa. Minulla on vain äiti. Olen hirveän kiitollinen, kun saan koulussa lämmintä ruokaa. Se on tosi hyvää. Se on meille suuri apu. Aljona, 14 v.

Opiskelen ammattikoulussa, joka on kaukana kotoa, ja asun vuokrahuoneessa. Lähden tunneille aikaisin aamulla ja palaan vasta illalla. On superhienoa, että voin käydä ruokalassa syömässä lämpimän ruuan. Kiitos siitä mahdollisuudesta. Alina, 16 v.

Meitä on monta. Minä olen jo kuudennella luokalla. Onneksi me kaikki saadaan kouluruokaa. Kiitos, kun autatte meitä. Slavik, 12 v.

Vielä moni lapsi tarvitsee apua kouluruuan maksamiseen. Tahdotko auttaa?

Näin voit auttaa 

Suomalaisten mukava matka Ukrainaan

Suomalaisryhmä sai Tanjan perheeltä sykähdyttävän vastaanoton Kiovaan saapuessaan.

Meitä oli neljä ensikertalaista ja neljä konkaria tutustumassa Lasten lähetystön työhön.

Puhukoot matkalaisten kommmentit puolestaan: ”Mukava matka!”

”Olikin jo ikävä ukrainalaisia ystäviä viime käynnin jälkeen. Sain taas olla ylpeä Lasten lähetystöstä!”


”Matka vahvisti yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden tunteita.”


”Monipuolinen ja antoisa matka, mutta liian lyhyt.” ”Tarjosi monta sykähdyttävää hetkeä, joita on mieluisaa muistella.”

”Syvensi paikallisten olosuhteiden ja toimintatapojen ymmärrystä.” ”Nähtiin uskomatonta köyhyyttä.” ”Teimme kotikäyntejä.”

”Kuultiin koskettavia tosi elämän tarinoita ja saatiin nähdä työn tuloksia.”

”Suomalainen äitiyspakkaus tuli perille ’diplomaattikuljetuksena’ – olemmehan me Lähetystö.” Tästä tehdään ukrainalainen ”mallipakkaus.”

”Piskin Kaverikodissa.”

”Uusia ja vanhoja tuttuja.”

”Saimme Piskissä seurata juhlallista kouluvuoden avausta.”

”Kauniisti puetut iloisest lapset koulun alkajaisissa.”

”Osallistuimme evakkokeskuksen asukkaiden kanssa yhteiselle aterialle .”

”Mieleen erikoisesti jäivät pakolaiskeskuksen unohdetut ihmiset. Koskettavia ja järkyttäviä tarinoita oli asukkailla kerrottavana.

”Sain jälleen todeta, miten tärkeätä ja tuloksellista työtä Lasten lähetystön väki tekee suurella sydämellä Mirjam ja Boas Adolphin johdolla. Oli vaikuttavaa elää siinä mukana muutama päivä paikan päällä.”

”Mieleenpainuva matka! Työn tuloksia nähtiin erityisesti katsellessa tiimin neljää nuorta naista.”

Valokuvat: Hannu Räsänen

Teksti: Oili Räsänen

Toisinaan todellisuus on rajumpaa kuin taiteellinen luovuus

Stuart Englanista on vieraana  meillä  Ukrainassa.  Lue  tässä  hänen kokemuksesta.

Mirjam pyysi minua käymään kuvaamassa erästä äitiä ja hänen autistista poikaansa. Kuvan piti kertoa siitä, mitä kummin tuki voi saada aikaan. Melkoinen haaste. Ajattelin istuttaa pojan pöydän ääreen edessään vain tyhjä lautanen ja pala kuivaa leipää.

Eihän se ollut kovin mielikuvituksellista, mutta ajattelin aloittaa tästä.
Silloin todellisuus iski – heillä ei ollut palaakaan leipää.
Heillä ei ollut juuri muutakaan ruokaa. Vain itse kasvatettua perunaa ja kesäkurpitsaa. Siinä kaikki. Piste.

Tällä lapsella ei ole kummia, ja siksi juuri tulin häntä kuvaamaan. Poika ei ole kaikkein valokuvauksellisin, mutta hän on tosi ihana. Valitettavasti hän edustaa monia muitakin nälkäisiä ja aliravittuja lapsia.

Jos lapsella on kummi (30 € kuussa, jos kiinnostaa), hän saa säännöllisesti ruokaa ja tarvittaessa vaatteita ja lääkkeitä. Summa ei ole suuri, mutta säännöllinen lahjoitus turvaa kullekin lapselle sopivimman avun.

Lasten lähetystön tiimi ei käännä selkäänsä muillekaan, mutta raha ei aina riitä kaikille. Lahjoitukset ovat epäsäännöllisiä ja vaihtelevia.

Minäkään en kääntänyt selkääni. Lähdimme kylän kauppaan ostamaan leipää, juustoa, makkaraa, pastaa ja suklaapatukan. Eihän se ole paljon eikä kestä pitkään tai muuta heidän elämäänsä, mutta toivottavasti se antoi iloa päiväksi tai pariksi kunnes todellisuus taas iskee.
Äidin silmiin tuli kyyneleet, mikä nöyryytti minua!

On aina yhtä vaikeaa käsittää, miksi minulla on niin paljon ja heillä niin vähän.

 

Jos äiti onkin köyhä länsimaisen mittapuun mukaan, hän on silti loistava emäntä. Kuvassa näet perheen kylpyhuoneen/keittiön/olohuoneen/ruokasalin/makuuhuoneen (ymmärsit oikein – kodissa on vain yksi huone). Pienestä punaisesta ämpäristä on nerokkaasti johdettu vesi alempana tuolilla olevaan ämpäriin. Hammasharjat ja tahna on asetettu siististi paikalleen.

Stuart

Unelmista totta

Apuasi tarvitaan

Koulu alkaa Ukrainassa syyskuun ensimmäisenä. Monilta lapsilta puuttuu vielä välttämättömät vaatteet, kengät ja koulutarvikkeet. Lapsiperheiden rahat eivät riitä näihin.

Meidän pienimmällä setelillämme, viidellä eurolla, saa vihkot ja kynät.
Yhden lapsen koko varustus vaatteineen ja kenkineen maksaa noin 90 euroa.

Kaikki lahjat ovat tervetulleita. Moni lapsi uneksii iloisesta koulun aloituksesta kunnon varusteissa. Tee lapsen unelmasta totta.

 

Lasten lähetystö ry:n tili:
FI97 3131 1001 4958 49
Ilmoita lahjoituksen viite: 20132

Onnellisuuteen ei tarvita paljon

Katja tuli Lasten lähetystön Kaverikotiin nuorena äitina, 16-vuotiaana. Nyt hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Katja johtaa avustustyötä kylissä. Hänen sydämensä sykkii vaikeuksissa kamppaileville lapsiperheille.

Tunnen monta perhettä, joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa edes välttämättömiä varusteita koulun alkaessa. Se tuo mieleen oman lapsuuteni:

Olen 10-vuotias, ja pian on syyskuun 1. päivä – koulu alkaa. Kukaan ei tiedä, miten rankkaa on, kun minulla ole kouluvaatteita eikä edes kyniä ja vihkoja. Asun jo kolmatta vuotta kadulla. Muistan, että kouluvihkot maksoivat siihen aikaan muutaman kolikon. Keräsin tyhjiä pulloja ja jätepaperia ja sain kokoon vihkojen hinnan. Vihkot olivat minulle kullan arvoisia. Pidin ne aina siisteinä ja sileinä. Mihinkään muuhun ei rahani riittänyt. 


Pahinta olivat koulukavereiden katseet ja ilkeät sanat, kun minulla ei ollut kaikkea mitä muilla.
Koulupuvun sijasta ylläni on kellertävä lyhythihainen pusero. Repun sijasta minulla on muovikassi. Takanani kuiskitaan: ”Katso, miten kulkuri tulee kouluun.” Jatkuvasta pilkasta huolimatta onnistuin suorittamaan peruskoulun yhdeksän luokkaa.
Samanlaisia surullisia tarinoita on paljon, mutta sinä voit muuttaa yhden lapsen tarinan. Omasta kokemuksestani tiedän, miten tärkeää on saada apua – juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Apusi on arvokasta.

Yhden lapsen vaate- ja tarvikepaketti maksaa n. 90 euroa. Voit osallistua sinulle sopivalla summalla. Kaikki lahjat ovat tervetulleita.

Lasten lähetystö ry:n tili:
FI97 3131 1001 4958 49
Ilmoita lahjoituksen viite: 20132

Apuasi tarvitaan

Isää ei ole. Äidin oli pakko lähteä sotaa pakoon Itä-Ukrainasta yhdessä 11-vuotiaan tyttären, tämän 14-vuotiaan serkun ja lasten isoäidin kanssa.

He ovat nyt asuneet “väliaikaisessa” majoituksessa kolme vuotta; heillä on yksi huone asuntolassa Bobrovitsassa. Huoneeseen mahtuvat kaikkien sängyt ja pieni pöytä. Mutta keittiö, vessa ja suihku ovat asuntolan  kylmässä käytävässä.

Äiti on saanut työpaikan ja mummo on eläkkeellä, mutta 80 % heidän tuloistaan menee pienen huoneen lämmitykseen. Sanomme paikkaa pakolaiskeskukseksi, vaikka se on vain entinen oppilasasuntola, eikä valtio tai kaupunki järjestä siellä minkäänlaista apua. Keskuksessa asuu lapsiperheitä, yksinhuoltajia, vammaisia ja vanhuksia, jotka ovat lähteneet evakkoon Itä-Ukrainan sodan jaloista.

 

Sodan loppua ei ole näkyvissä, mutta lapset eivät voi odottaa. Koulu alkaa 1. syyskuuta, ja lapset tarvitsevat vaatteita, kenkiä, reppuja ja koulutarvikkeita.

Näin voit auttaa

Yhden lapsen vaate- ja tarvikepaketti maksaa n. 90 euroa. Voit osallistua sinulle sopivalla summalla. Kaikki lahjat ovat tervetulleita.

Lasten lähetystö ry:n tili:
FI97 3131 1001 4958 49
Ilmoita lahjoituksen viite: 20132

 

Koulun alku ei ole kaikille juhla

Koulun alku ei ole kaikille juhla

kuvassa oleva lapsi ei ole Tanja.

Tanja on nyt aikuinen, neljän lapsen äiti, joka on työssä Lasten lähetystössä Kiovassa. Hänen kokemuksensa toisenlaisesta elämästä kadulla on arvokas työllemme. Tanja jakaa meille osan tarinaansa.

Kerron sinulle hiukan omista ankeista koulumuistoistani

Ensimmäinen koulupäivä oli minulle kurja. Inhosin sitä. Olin 9-vuotias ja halusin kirjaimellisesti vahingoittaa itseäni, ettei minun tarvitsisi lähteä kouluun. Ajattelin, että jos isällä olisi oikein paha krapula, hän unohtaisi laittaa minut kouluun.

Mitä minä inhosin niin kovasti?

Kaikki muut tulivat kouluun kauniissa vaatteissa, uusi reppu selässä ja käsi isän tai äidin kädessä. Rehtori toivotti kaikille onnea koulun alkaessa. Mutta minulle se ei ollut juhlaa. Itkin ja halusin pois. Peitin silmät käsilläni enkä olisi halunnut mennä luokkaan toisten kanssa. Häpesin vanhoja vaatteitani, moneen kertaan korjattuja sandaaleja ja reppua, jonka vetoketju oli rikki. Kuulin, kun toiset nauroivat, ja näin heidän katseensa. Aloin pinnata koulusta ja viettää aikaani kadulla. Kun täytin 10 vuotta, lakkasin kokonaan käymästä koulua. Minusta tuli katulapsi, enkä ole suorittanut peruskoulua.

Kesä on pian ohi ja koulu alkaa taas. Ensimmäiselle luokalle menevät odottavat sitä malttamattomina. Sehän on heidän elämässään suuri tapahtuma.

Tahdotko auttaa lasta aloittamaan koulunsa iloisesti? Se on todellinen lahja, joka voi muuttaa lapsen elämän. Minun koulutarinani on traaginen, sillä siirryin koulusta kaduille ja kellareihin. Nyt voin auttaa toisia parempaan, ja sinäkin voit tulla auttamaan.

Anna lapselle mahdollisuus aloittaa koulunsa iloisesti

Näin voit auttaa

Yhden lapsen vaate- ja tarvikepaketti maksaa n. 90 euroa. Voit osallistua sinulle sopivalla summalla. Kaikki lahjat ovat tervetulleita.

Lasten lähetystö ry:n tili:

FI97 3131 1001 4958 49

Ilmoita lahjoituksen viite: 20132

divider-1

Rahankeräysluvan saaja on Lasten lähetystö ry, myöntäjä Poliisihallitus. Luvan nro RA/2016/465, myönnetty 9.9.2016, voimassa 1.10.2016 – 30.9.2017 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kerätyt varat käytetään Ukrainassa varattomien lasten, perheiden ja pakolaisten avustamiseen yhteistyöjärjestöjen avulla vuosina 2016 ja 2017.