Lasten Lähetystö header image

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

– Posted in: Adolphien blogi

Text och bild: Boas Adolphi

Rakkaat ystävät.
Uusi vuosi on alkanut.
Jumala on antanut meille Ukrainassa tehtävän, jossa kohtaamme monenlaisia ihmisiä.
Köyhiä lapsiperheitä, joilla on hädin tuskin rahaa kaikkein tarpeellisimpaan.
Lapsia, jotka kokevat kotonaan väkivaltaa alkoholisoituneiden vanhempien taholta.Lapsia, joiden isä on kaatunut Itä-Ukrainan sodassa. Sodassa, jonka länsi on unohtanut, mutta joka jatkuu kiivaana. Tämän sodan voittajia ovat vain asekauppiaat, hautausurakoitsijat ja arkuntekijät.

Olemme saaneet Herralta tehtäväksemme auttaa Ukrainassa hädänalaisia, etenkin kaikkein pienimpiä lapsia. Olla valona pimeässä ja välittää Jumalan rakkautta ja huolenpitoa kaikille, joita kohtaamme.Olemme ostaneet ruokaa ja muuta tarpeellista monille lapsiperheille. Täällä kohtaamme kaikkea: surua, kaipausta, hätää, hylkäämistä, väkivaltaa – mutta myös rakkautta ja kiitollisuutta.
Uudenvuoden aatto oli tyypillinen päivä täällä. Viktor haki naapurikylästä kaksi tyttöä mukaan, kun ostimme heidän perheelleen juhlakaudeksi ruokaa. Äiti jäi kotiin pienimpien kanssa. Tytöt olivat juuri menettäneet isänsä liikenneonnettomuudessa. Isä kuoli jäätyään linja-auton alle. Hautajaiset pidettiin pari päivää sitten. Kun tytöt odottelivat meillä Kaverikodissa, Mirjam istui juttelemaan heidän kanssaan. He painautuivat lähelle Mirjamia etsien lämpöä ja rakkautta tällaisena hetkenä. Siinä on yksi Mirjamin tehtävistä: tarjota lämmin syli sitä tarvitseville.
Kävimme toisessa suurperheessä, jonka olemme tunteneet jo pitkään. Äiti makasi sängyssä huonon näköisenä. Järkytyin, kun näin hänet siinä kunnossa. Yksi isoimmista sisaruksista katsoi äitiään ja sitten minua katse täynnä surua ja pelkoa.
Sanoin tytölle, että annamme sen taloudellisen avun minkä voimme. Sairaanhoito on Ukrainassa maksullista, eikä tällä perheellä ole aina rahaa edes ruokaan. Näin oman itseni tuon 16-vuotiaan tytön tilanteessa. Olin 16, kun äitini kuoli syöpään ja jäin orvoksi.
Kaiken tällaisen näkeminen saattaa tuntua raskaalta ja vaikealta, mutta saamme voimaa uskostamme Jumalaan. Emme voisi olla valona pimeydessä emmekä lohduttajana hädässä, jollei usko kantaisi meitä. Saamme kokea myös paljon kiitollisuuden ja ilon hetkiä niiden parissa, joita autamme.
Nyt käännämme katseen uuteen vuoteen 2019, joka tuo varmasti mukanaan paljon myönteistä.
Meillä on toivo ja tulevaisuus, joka voi olla valoisa jos sytytämme sisäisen lamppumme emmekä hapuile pimeässä.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!


Boas Adolphi
Lähettiläs ja lähimmäinen, yhdessä Mirjamin kanssa työssä Ukrainassa vuodesta 1991 alkaen