Lasten Lähetystö header image

Nostamme teille hattua

– Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi

Nyt on kulunut noin vuosi ja kolme kuukautta siitä, kun me (Boas ja Mirjam) viimeksi kävimme kotonamme Kaverikodissa, tapasimme lapset ja tiimimme Ukrainassa. Kuten kaikki tiedämme, koronapandemia mullisti maailman sen jälkeen. Se on koskettanut kaikkia eri puolilla maailmaa.

Lasten lähetystön lähettiläinä minä ja vaimoni Mirjam olemme ylpeitä Ukrainan-tiimistämme.

Viktor, Katja, Julia, Tanja, Svetlana, Sveta ja juristimme Ludmila – kaikki he tekevät mahtavaa työtä ja auttavat hädässä olevia lapsia ja perheitä etenkin näinä vaikeina aikoina.

Pidämme nyt työnohjauskokoukset ja yhteiset rukoukset internetissä. Meillä on kova ikävä tiimiämme, ja tahtoisimme mielellämme olla heidän luonaan, mutta Ukrainan koronatilanne on edelleen vaikea. Tsernigivin lääni on nyt luokiteltu punaiseksi vyöhykkeeksi, jota koskevat tiukemmat karanteenisäännöt.

Haluan sanoa Ukrainan-tiimillemme:
Nostamme teille hattua. Olette arvokkaita, teitä tarvitaan.
Paljon haleja meiltä kaikilta Barnens Ambassadista Ruotsista.


Boas Adolphi, yhdessä vaimoni Mirjamin kanssa, Lasten lähetystön perustajat

Koiria ja lapsia

– Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi

Olit iloinen ja vahva, mutta joku jätti sinut kadulle, eivätkä kadut kohdelleet sinua hyvin.

Mutta et antanut periksi. Löysit itsellesi uuden ystävän, ja nyt uskallat taas luottaa ihmisiin. Olet taas iloinen koira.

Sinä olit pieni ja heikko, mutta joku jätti sinut kadulle, eivätkä kadut kohdelleet sinua hyvin.

Sieltä me sinut löysimme. Olit pieni katulapsi.

Tänään sinä uskallat taas luottaa ihmisiin.

Autoimme mieheni kanssa katulapsia Ukrainassa. Kaikki alkoi siitä kun näimme, miten kulkukoirat huolehtivat katulapsista. Koirat antoivat lapsille lämpöä. Ne olivat lasten patjana ja peittona. Lämmin ja turvallinen syli. Rakkauttahan koira ja lapsi kaipaa.

Lapset ja koirat olivat aina yhdessä. Se kosketti meitä, ja aloimme kysyä itseltämme:

”Välittävätkö nämä koirat lapsista enemmän kuin me ihmiset?”

Näin alkoi työmme lasten parissa Ukrainassa. Näin sai alkunsa Kaverikoti. Siellä huolehdimme lapsista. Edelleenkin Kaverikoti on lapsille turvallinen paikka silloin, kun elämässä on myrskyjä.

Kuvan koira on nyt onnellinen koira. Se asuu muiden koirien kanssa paikassa, jossa omistaja pitää niistä hyvää huolta.

Voimme yhdessä tehdä elämästä kauniimman.

Rakkaudella
Mirjam

Shalom

– Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi

Toivotan Sinulle Jumalan rauhaa, Jumalan Shalomia tälle vuodelle.

Shalom on hepreaa ja tarkoittaa rauhaa. Sana shalom sisältää myös paljon muutakin kuin rauhaa. Se tarkoittaa myös: turvallisuutta, lepoa, menestystä, kokonaisuutta, terveyttä, hyvinvointia, ja täydellisyyttä.

Kun Jeesus siunasi opetuslapset, Hän sanoi: Shalom aleichem ”Rauha teidän yllenne”.

Ota tänään vastaan Jumalan Shalom sinulle. Riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu, olet arvokas Jumalan silmissä. Kyse ei ole siitä, kuinka hyvä olet, vaan siitä, että sinä olet. Hän on luonut sinut ja rakastaa sinua.

Rauhan tervehdys
Boas Adolphi, Lasten Lähetystön perustaja ja lähettiläs

Pääsiäistervehdys Ukrainasta

– Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi

Kitkerä savu leviää Ukrainassa. Tsernobylin tulipalo on syttynyt taas uudestaan. Kiovassa mitattiin radioaktiivi­suutta. Ei ole muutoksia. Mittaukset kyllä näyttää punaista merkkivaloa. Ilman saastaisuus on seitsenkertainen. Nyt ei ole ulosmenemistä. Jos ei korona niin tämä savu telkeää ihmiset sisätiloihin. Tuuli puhallellen myrskyää, nostaa pölyt pelloilta, rikkoo sähköt ja nettiyhteydet. Nyt ikkunat kiinni.


Piskin kylässä savun hajun tuntee, mutta se ei ole kuulema kovin kitkerää. Tuulee ja siellä tuskaillaan koronan ja hinnanousujen kanssa. Kylien välille pystytetään puomeja. Raja paikoilla on jo poliisit ja vartijat. On suuri pääsiäisjuhla.

Tänä vuonna ei saa mennä pääsiäiskirkkoon. Ei saada ruokakoreillensa ja pääsiäiskakuillensa pappien antamaa siunausta. Kirkkoon saa mennä vain kaksi kerrallansa. Tänä vuonna se kaikki tapahtuu online.

On se pääsiäinen kuitenkin niin suuri tapahtuma, että poliisit ja vartijat ovat varmistamassa ettei kansa kaikesta huolimatta pidä kiinni jykevistä traditiioista ja rynnistä kirkkoon. Tradiitioilla on Ukrainassa huomattavasti vahvempi merkitys kuin meillä. Huolestuttavan suuri määrä ortodoksi kirkon pappeja on sairastunut Koronaan, se on suuri puheenaihe.

Lapset ovat jo kokonaan kyllästyneet koronaan. Nimiä mainitsematta kaksi lasta päätti karata. He tekivät voileivät, teetä termokseen, tyyny ja nalle mukaan. Tietenkin myös taskulamppu.  

Eivät he ehtineet reissuun, kun heidät jo saatiin kiinni. Siihen se pako karanteenista tyssäsi.

Kiril pyöräili Piskin kylässä. Kaksi poliisia ja vaartija pysäytti hänet.  

-Miksi olet ilman ilman kasvosuojaa?

Eihän täällä ole ketään, kylä on ihan tyhjä vastasi Kiril.

Ei lapset saa olla ulkona ilman vanhempien seuraa, sanoi poliisi ja antoi vakavan varoituksen pojalle. 

Kaupungeissa saa ulkoilla vaan koiran kanssa. Arvaa onko koirat nyt suosittuja? Lasten leikkipaikat on suljettu suurien merkki- teippien kanssa.


Ulos saa mennä jos töitä on. Virallisten läh­teitten mukaan Ukrainassa on nyt I-I. 3 miljoonaa työtöntä. Kuinkahan paljon niitä työttömiä on jotka ei ole kirjoissa ja kansissa. Viralliset tilastot ei aina kerro kaikkea.

• • •

Lasten lähetystön tiimi jatkaa toimintaa ja jakaa sinun hyvän tekemistä

Emme katkaise yhteyttämme lapsiin. Juttelemme heidän kanssaan puhelimessa. Internetin kautta luemme satuja ja kirjoja, vaihdamme kuulumisia, onnittelemme päivänsankareita ja autamme koulutehtävissä. Lapset ovat iloisia, kun soitamme. Heillä on niin paljon kerrottavaa. He kyselevät kaiken aikaa: ”Koska saan taas tulla Kaverikotiin?”

Ruokaa, siemeniä, saippuaa kuljetetaan minibussillamme. Ne jätetään vain pihalle. Lapset ovat jättäneet sinne pääsiäisterveisensä ja kii­toksensa.

Minua liikutti lasten piirustustuksissa se, ettei niissä paljon värejä nähnyt.

Lapsilla ei ole värikyniä kotona, ei myöskään kunnon piirustus paperia. Nämä pääsiäistervehdykset on piirretty lasten kouluvihkoista otetulle paperille.

Etsintäkuulutus

Jos et saa meiltä postia ja kuulumisia, niin se luultavasti johtuu siitä ettei meillä ole sähköposti osoitettasi.

Senasian voit korjata tässä

    Nimi (pakollinen)

    Sähköposti (pakollinen)

    Viesti


    • • •

    P.S. Koronan aiheuttama hätätila jatkuu. Kiitos sinulle joka jo osallistuit ruokakeräykseen.  Apuasi  tarvitaan edelleenkin – Koronan aiheuttama kriisitilanne jatkuu ja jatkamme keräystä – ruokaa lapsille.

    Mirjam

    Matkalla Ukrainaan. Laukut täynnä kudottuja sukkia, myssyjä, vaatteita ja kenkiä vähäosaisille lapsille. Kiitos kaikille jotka ovat jo osallistuneet keräykseen.

    Apu – Matkalla Ukrainaan

    – Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi Matkakertomuksia

    Teksti ja kuva: Boas Adolphi


    Nyt lennämme Ukrainaan laukut täynnä kudottuja myssyjä, lapasia, sukkia, kenkiä, vaatteita. Sydän täynnä iloa ja kiitollisuutta kaikille jotka ovat kutoneet ja monin tavoin osallistuneet vähäosaisten lasten auttamiseen.

    Suuri kiitos myös Ukraine International lentoyhtiölle, joka antoi meille luvan tuoda ylimääräisiä laukkuja ilmaiseksi. 🇸🇪🇺🇦 Boas Adolphi yhdessä Mirjamin kanssa, Lasten lähetystön perustajat.

    Poika lentokoneessa.
    Kuva: Mirjam Adolphi

    Meillä oli kivaa matkaseuraa pienestä uteliaasta pikkupojasta. Hän sai istua ikkunan vieressä. Matka Tukoholmasta Kiovaan sujui ilman kommelluksia. Tullikaan ei tällä kertaa kysellyt mitään, vaikka yksi laukku oli epämääräisen näköinen ja kokoinen. Tänään meillä on ollut monta palaveria Kiovassa. Huomenna matka jatkuu Kaverikotiin Piskin kylään. Jo ylihuomenna lapset saavat kudottuja sukkia, lapasia, lämpimiä vaatteita. Ensi viikolla lapsille myös ostetaan talvikenkiä ja talvitakkeja. Kiitos vielä kerran kaikille neulojille, kiitos kaikille jotka vaatteita ovat antaneet, kiitos kaikille lahjoittajille ja kiitos kaikille jotka rukoilevat ja kaikin tavoin olette mukana lapsia auttamassa. Vielä ehdit mukaan lämmin talvi keräykseen. Tässä linkki

    /Mirjam Adolphi

    Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

    – Posted in: Adolphi Boas ja Mirjam - blogi Matkakertomuksia

    Text och bild: Boas Adolphi

    Rakkaat ystävät.
    Uusi vuosi on alkanut.
    Jumala on antanut meille Ukrainassa tehtävän, jossa kohtaamme monenlaisia ihmisiä.
    Köyhiä lapsiperheitä, joilla on hädin tuskin rahaa kaikkein tarpeellisimpaan.
    Lapsia, jotka kokevat kotonaan väkivaltaa alkoholisoituneiden vanhempien taholta.Lapsia, joiden isä on kaatunut Itä-Ukrainan sodassa. Sodassa, jonka länsi on unohtanut, mutta joka jatkuu kiivaana. Tämän sodan voittajia ovat vain asekauppiaat, hautausurakoitsijat ja arkuntekijät.

    Olemme saaneet Herralta tehtäväksemme auttaa Ukrainassa hädänalaisia, etenkin kaikkein pienimpiä lapsia. Olla valona pimeässä ja välittää Jumalan rakkautta ja huolenpitoa kaikille, joita kohtaamme.Olemme ostaneet ruokaa ja muuta tarpeellista monille lapsiperheille. Täällä kohtaamme kaikkea: surua, kaipausta, hätää, hylkäämistä, väkivaltaa – mutta myös rakkautta ja kiitollisuutta.
    Uudenvuoden aatto oli tyypillinen päivä täällä. Viktor haki naapurikylästä kaksi tyttöä mukaan, kun ostimme heidän perheelleen juhlakaudeksi ruokaa. Äiti jäi kotiin pienimpien kanssa. Tytöt olivat juuri menettäneet isänsä liikenneonnettomuudessa. Isä kuoli jäätyään linja-auton alle. Hautajaiset pidettiin pari päivää sitten. Kun tytöt odottelivat meillä Kaverikodissa, Mirjam istui juttelemaan heidän kanssaan. He painautuivat lähelle Mirjamia etsien lämpöä ja rakkautta tällaisena hetkenä. Siinä on yksi Mirjamin tehtävistä: tarjota lämmin syli sitä tarvitseville.
    Kävimme toisessa suurperheessä, jonka olemme tunteneet jo pitkään. Äiti makasi sängyssä huonon näköisenä. Järkytyin, kun näin hänet siinä kunnossa. Yksi isoimmista sisaruksista katsoi äitiään ja sitten minua katse täynnä surua ja pelkoa.
    Sanoin tytölle, että annamme sen taloudellisen avun minkä voimme. Sairaanhoito on Ukrainassa maksullista, eikä tällä perheellä ole aina rahaa edes ruokaan. Näin oman itseni tuon 16-vuotiaan tytön tilanteessa. Olin 16, kun äitini kuoli syöpään ja jäin orvoksi.
    Kaiken tällaisen näkeminen saattaa tuntua raskaalta ja vaikealta, mutta saamme voimaa uskostamme Jumalaan. Emme voisi olla valona pimeydessä emmekä lohduttajana hädässä, jollei usko kantaisi meitä. Saamme kokea myös paljon kiitollisuuden ja ilon hetkiä niiden parissa, joita autamme.
    Nyt käännämme katseen uuteen vuoteen 2019, joka tuo varmasti mukanaan paljon myönteistä.
    Meillä on toivo ja tulevaisuus, joka voi olla valoisa jos sytytämme sisäisen lamppumme emmekä hapuile pimeässä.
    Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!


    Boas Adolphi
    Lähettiläs ja lähimmäinen, yhdessä Mirjamin kanssa työssä Ukrainassa vuodesta 1991 alkaen