Lasten Lähetystö header image

Tulevaisuus ja toivo

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi


Pakolaislapsia Ruotsissa ja Suomessa
– Hannu ja Oili


Samoja lapsia, joita tapasimme jouluna Ukrainassa. Yhtä vauhdikkaita ja valloittavia. Mutta mitä he ovatkaan kokeneet tällä välin! Pommituksia, kranaattitulta, kellarissa tai pommisuojassa vietettyjä öitä ja päiviä. Pakomatkan, vieraan maan ja kielen.

Ruotsissa

Pääsimme vierailemaan Ruotsin Eskilstunassa tapaamassa tuttuja perheitä, jotka kokoontuvat päivittäin väliaikaiseen ”Kaverikotiin” Elim-kirkolle. Heillä on asiat hyvin – Boas ja Mirjam ovat tehneet suuren työn asuntojen löytämisessä ja kalustamisessa, vaatteiden ja kenkien hankkimisessa, sairaanhoidon ja viranomaisasioiden hoitamisessa.


Äidit kiittelevät hyvistä ulkoisista oloista. Mutta kun puhumme Ukrainasta, ikävä näkyy silmissä ja kuuluu äänessä. Pakolaisuus ei ole yksinkertaista. Ei kukaan olisi halunnut jättää kotiaan. Kuinka pitkään tämä kestää? Mitä kotikylästä on jäljellä? Ketkä sinne aikanaan palaavat?


Koululaiset oppivat uutta kieltä nopeasti. Aloittavatko he syyslukukaudenkin Ruotsissa? Jotkut näkevät tulevaisuuden mahdollisuudet parempina täällä kuin runnellussa kotimaassa. Millaisia ratkaisuja perheillä on edessään?


On aina suuri ilo tavata ukrainalaisia ystäviä. Tällä kertaa iloon sekoittuu riipaiseva suru. Kaikkein kohtuuttominta on se, että jotkut perheet pakenevat sotaa jo toisen kerran: ensin evakkoina Itä-Ukrainasta ja nyt vieraassa maassa.

Ensitapaaminen Iljan kanssa vuosia sitten perheen kotipihalla jäi lähtemättömästi mieleen. Polvenkorkuinen poika tuli portille hammasharja kädessään, katseli tulijoita aikansa, ojensi hammasharjan Hannulle, tarttui lujasti kiinni toiseen käteen ja alkoi esitellä kotia. Nyt Ruotsissa Ilja kavereineen kiipeää syliin, pelleilee ja nauraa. Lapset näyttävät toipuneen hyvin.

Suomessa

Olemme saaneet uusia ukrainalaisia ystäviä. Lähellämme asuu Irina-äiti ja seitsemän lasta. Isä jäi puolustamaan kotimaata. Kotikaupunkia heillä ei enää ole – se oli Mariupol.

Ennen kuin viranomaiset saivat vastaanottorahan maksetuksi, kävimme Irinan ja toisen pakolaisäidin kanssa ruokaostoksilla. Se sujui ihan samoin kuin Ukrainassa: äidit keräsivät tarvitsemansa tuotteet ostoskärryyn ja Lasten lähetystö maksoi kassalla.


Myös Suomessa ukrainalaiset ovat kiitollisia kaikesta avusta. Meidän on hyvä muistaa, että Ukraina tekee sittenkin enemmän meidän puolestamme – puolustaa koko Eurooppaa. Ystävystyminen on meille antoisaa: olemme jo saaneet nauttia tämän musikaalisen perheen lasten lauluesityksistä. Toivomme sydämestämme, että rauha palaa heidän kotimaahansa pian ja saamme yhdessä osallistua Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Teksti ja kuvat: Hannu ja Oili Räsänen, Lasten lähetystö, Suomi

Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi

Teksti ja kuvat: Hannu & Oili

Kaksi vuotta oli jo kulunut edellisestä Ukrainan-matkastamme. Meillä oli palava halu lähteä jouluksi Kaverikotiin, vaikka sekä koronan että sodanuhkan vuoksi tilanne oli epävarma. Joku toivotteli matkaan lähtiessä, että sää suosii – sää tosin tuntui meistä pienimmältä huolelta.

Suoran lennon ylellisyyttä ei enää ole, koska Valko-Venäjän ilmatila kierretään. Kiova otti meidät vastaan sateisena, mutta kauniina jouluvalaistuksessaan. Meillä oli kuitenkin kiire Piskiin tapaamaan vanhoja ja uusia ystäviä, näkemään uusiutunutta Kaverikotia.

Kylläpä lapset olivatkin kasvaneet!

Kahdessa vuodessa toden totta lapsi kasvaa ja nuori muuttuu aikuiseksi. Muutamien kohdalla piti halatessa kurkottaa ylöspäin! Kristina on jo 13 ja oppinut englantia niin paljon, että hänestä oli meille tulkkausapua.

Kaverikodin uusista tiloista on toki nähty kuvia, mutta viihtyisät vierashuoneet sekä moderni ja tilava keittiö yllättivät silti. Keittiötä päästiinkin kokeilemaan heti ensimmäisenä iltana, kun piparkakkutaikina piti saada jääkaappiin seuraavan päivän leipojaisia varten.

Viitisentoista lasta hääri kaulimineen pöytien ympärillä. Kuulemma aika moni Kaverikodissa käyvistä oli nyt sairaana, joko flunssassa tai koronassa. Piparien leipominen on lapsille luontaista. Mukana oli monta ensikertalaista käsiparia, mutta hyvin sujui.

Jälleennäkeminen tiimiläisten kanssa oli riemullista. Oli ilo tutustua myös tiimin uusiin jäseniin. Mutta yksi puuttui: Kaverikodin ”hengetär” Nadia, joka menehtyi yli vuosi sitten. Saimme käydä Nadian haudalla kertomassa ikävämme.

Uhkakuvia ja upeita maisemia

Uutiset sotaan varautumisesta olivat ahdistavia. Ukrainalaiset ystävämme eivät mielellään puhuneet alitajunnassa jatkuvasti painavasta sodanuhasta. Lasten lähetystö ei voi kansainväliselle politiikalle mitään, mutta omalla tontillaan se voi varautua pahimpaan. Kaverikodin ja perheiden kotivaraa alettiin kerätä, ja yhdessä Adolphien kanssa laadittiin vetoomuskirje ystäville Suomeen ja Ruotsiin.

Kaverikodin joulujuhlassa ja jouluaterialla rukoiltiin tavan mukaan myös rauhan puolesta. Tällä kertaa rukous nousi entistäkin hartaampana. Miksi näiden iloisten ja kauniisti esiintyvien viattomien lasten täytyy elää sodan uhan alla?

Meikäläisen joulun aikaan Kaverikoti hiljeni viikonlopuksi. Päätimme lähteä kirjanpitäjä Julian kanssa junalla Länsi-Ukrainaan Kamjanets-Podolskin historialliseen kaupunkiin. Aseman ovella mitattiin kuume ja katse osui maskeihin, joita ukrainalaiset kyllä käyttävät laajasti mutta suurin osa siten, että nenä jää näkyviin… Koronapassi piti näyttää tultaessa asemalle, junaan, hotelliin ja ravintoloihin.

Matkakohteemme oli todella mielenkiintoinen ja kaunis: eri aikakausilta peräisin olevia linnoja, kirkkoja, tunnelmallinen vanhakaupunki, viihtyisiä ruokapaikkoja. Joulunpyhät kuluivat nopeasti, ja paluumatkalla pääsimme tutustumaan ukrainalaiseen makuuvaunuun.

Kaverikodissa riitti vielä piparien leipomista Tanjan perheen avustuksella. Mirjamin kanssa laitoimme henkilökunnalle suomalais-ruotsalaisen jouluaterian. Hyvin maistuivat ystävillemme rosolli, silli, porkkanalaatikko, kinkku ja kylmäsavuporo. Svetan 10-kuinen Emma pisteli mielellään jälkiruuaksi sekahedelmäkiisseliä.

Uusivuosi on ukrainalaisille vuoden suurin perhejuhla, ja siksi kävimme perheiden kanssa ostoksilla ruokakaupassa.

Pääsimme myös vierailemaan muutamassa tutussa kodissa ja parissa meille uudessakin, joihin olimme päässeet kurkistamaan vasta Facebookin kautta. Anjan ja Leenan perinteiset neulelahjat veimme tällä kertaa perheeseen, joka on lähtenyt evakkoon Luhanskin alueelta. Uuteen elämään on pikkuhiljaa päästy kiinni – kunpa sitä ei sota uudelleen romuttaisi!

Kotimatkaa varten lähdimme viimeiseksi yöksi Kiovaan. Seurasimme uutisista Bidenin ja Putinin neuvotteluja, joihin ei erityisen suuria odotuksia kukaan asettanut. Tuntui pahalta lähteä pois ystävien luota, jotka jäävät kuin ruutitynnyrin päälle. Toisaalta vuodet ovat meitäkin vanhentaneet: olimme sen verran väsyneitä ja vähän kipeitäkin, että turvalliseen kotimaahan ja oman saunan lämpöön palaaminen tuntui suurelta etuoikeudelta.

Kotona näimme unia Ukrainasta.

Hannu ja Oili Räsänen

Joulu on aina jännittävää aikaa – etenkin Piskissä!

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi Matkakertomuksia

Kuudetta jouluamme Ukrainassa sävytti taas jännitys Itä-Ukrainan sodasta – tulitaukosopimuksesta huolimatta ukrainalaiskohteita tulitetaan joka päivä. Poliittinen tilannekin kärjistyy ja väki kokoontuu mielenosoituksiin.

Sää oli ”kuin toukokuun”, kun vierailemme Viktorin, Svetan ja ruotsalaisten Bertilin ja Kristinan kanssa kahdessa tutussa kiovalaisperheessä. Kassilliset jouluruokaa ja pikku lahjat saavat iloisen vastaanoton.

Kaverikodissa meitä odotti kiireinen viikko: ruokaostoksia perheille, vierailuja, juhlavalmisteluja ja ennen kaikkea leipomista. Tanja on päässyt sairaalasta ja asuu lapsineen ja kissoineen Kaverikodissa, joten vilskettä riittää.

Saimme viedä keravalaisten Anjan ja Leenan kauniit neuleet uudelle perheelle. Äiti Nastja sekä lapset Ira ja Artem asuvat pitkien taipaleiden takana. Olimme erityisen iloisia vierailusta Zagikan perheessä, jossa äiti Oksana on silminnähden tervehtynyt.

Ensimmäiset piparkakut leivoimme Kaverikodin lasten kanssa. Kaulimia löytyi seitsemän, ja yhtä monta lasta mahtui pöydän ympärille.

Tällä viikolla pyhäkoulun piti Piskin ortodoksipappi. Hän puhui joulun merkityksestä, ja lapset saivat kysellä lisää. Lopuksi pyhäkoululaiset leipoivat piparkakkuja suurella innolla.

Tanjan perheen kanssa leivoimme myös pikkupullia aattojuhlaan ja lauantain pyhäkoulun juhlaan. Hiiva oli piiloutunut jonnekin, mutta pikku Maksim pelasti tilanteen kipaisemalla kauppaan. Ensimmäisessä kaupassa sitä ei ollut, toisessa onneksi oli.

Maanantaina tiimi valmistautui laittamaan aatoksi jouluateriaa: parisataa lihapullaa, kanaleikkeitä ja olivie-salaattia. Juuri silloin koko kylästä katkesivat sähköt! Saman tien lakkasi vesipumppu toimimasta ja nettiyhteyskin katkesi. Ukrainalaiset eivät tästä hirveästi hermostuneet – heille sähkökatkot ovat normaalia elämää. Vettä haettiin ämpäreillä ja pieneen puuhellaan viritettiin tuli. Näin saatiin välttämättömät työt tehdyksi. Illalla valot taas syttyivät.

Aattona juhlittiin

Lasten laulu- ja runoesitykset ovat aina yhtä sykähdyttäviä. ”Iloitse, maailma, Jumalan Poika on syntynyt!” Juhlaohjelman jälkeen järjesteltiin kovalla tohinalla ruokapöydät ja kannettiin jouluruoka seisovaan pöytään. Täällä lapset eivät nyrpistele nenäänsä ruokalautasen äärellä, vaan syövät hyvällä halulla.

Pukki oli tuonut kaikille lapsille pikku paketit, jotka Katja jakoi. Tällä kertaa ne sisälsivät älyleluja kuten Rubikin kuutioita ja muita pulmia.

Kohta aloitetaan uutta vuotta. Kuten Viktor Pavlovits joulujuhlassa totesi, toivomme rauhaa Ukrainaan ja koko maailmaan.

Teksti: Oili Räsänen

Kuvat: Hannu Räsänen

Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu?

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi Matkakertomuksia

Paikallislehtemme Keski-Uusimaa julkaisi tänään mielipidesivulla tämän:

Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu?

Olemme kuudetta jouluamme Ukrainassa köyhien lasten ja perheiden parissa. Täällä ei kissoille ja koirille osteta ”viiniä” eivätkä lapset nyrpistä nenäänsä ruokapöydässä. Ilo on vilpitön, kun kotiin saadaan juhlapyhiksi ruokaa ja kun lapset kokoontuvat laulamaan joulun lapsesta ja syömään kunnon aterian.

Lasten lähetystö auttaa köyhiä maassa, jota edelleen jatkuva sota kurjistaa.

Jouluterveisin Ukrainasta
Hannu ja Oili Räsänen, Kerava

Kuva: Rakkaudella neulotut sukat lämmittävät palvelevia varpaita.

Joulu ja uusi vuosi Ukrainassa, matka jatkuu

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi Matkakertomuksia

Teksti: Oili Räsänen; Kuvat: Hannu Räsänen

Tapaninpäivänä pääsimme Bobrovitsassa jouluruokaostoksille viiden perheen kanssa. Vietiin perheitä kotiin kauemmas keskustasta. Rustamovat tarjosivat lettuja. Kolmenkymmenen päivän sotatila päättyi tänään.

Ostokset 27.12. Nova Basanin uudessa supermarketissa taas useita perheitä. Vietiin Turtsinovin suurperheelle ostokset.

Mihailovan äidillä on jalassa uusi kipsi, mutta mummo ja ruuat sekä kummien paketti tuotiin perille

Oreshenkolla leivottiin pipareita. Siinä vasta elämys! Vaappuvalla pöydällä leivottiin ja paistettiin järkyttävässä uunissa. Lapset touhusivat innokkaina, myös vammainen Varja isosisko Nastjan avustamana.

Viattomien lasten päivänä Zagikalla Valja sai kummisedältä kaulakorunsa. Oksana-äiti vaikutti parempikuntoiselta, mutta pysytteli sängyssä.

Kiovassa Tanjan ja Svetan kanssa kotikäynneille. Matka oli turhauttava Dneprin sillan korjauksen aiheuttaman ruuhkan takia. Masha kolmen pikkuisen kanssa otti taas meidät vastaan hymyilevänä ja pikkukoti kauniisti jouluksi koristeltuna. Kiitteli ruuasta, lahjoista ja kummin neuleista.

Kaupassa tavattiin Tanja ja Kirill, joille ostettiin ruuat. Kannettiin kassit heidän ankeaan kotiinsa. Pieni joulupaketti tuotti ison ilon lapselle.

Jos emme olisi nähneet köyhiä koteja, emme voisi käsittää että kaunis Kiova on Euroopan köyhimmän maan pääkaupunki.

Hannu ja Oili Räsänen

Kaverikodin joulujuhla

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi Matkakertomuksia

Kaverikoti tuli täpötäyteen rakkautta ja iloa, kun lähikylien köyhät lapset ja muutama evakkoperhe kokoontuivat suureen joulujuhlaan.
Pyhäkoulutiimillä oli sekä perinteinen että moderni versio joulun tärkeimmästä asiasta: Jeesus on syntynyt.
Lasten lauluesitys kaikui riemukkaana, ja Mirjam sai koko katsomon mukulat koettelemaan äänijänteitten kestävyyttä. 
Seisova pöytä oli uusi kokemus kaverikotilaisille. Ruokaa riitti santsattavaksikin.

Juhla oli loistava esimerkki yhteisestä työstämme köyhien lasten hyväksi. Kiitos kaikille lahjoittajille!
Kuvat: Hannu, Teksti: Oili

Kaverikodin joulujuhla

– Posted in: Hannu ja Oili Räsänen- blogi Matkakertomuksia

Kaverikoti tuli täpötäyteen rakkautta ja iloa, kun lähikylien köyhät lapset ja muutama evakkoperhe kokoontuivat suureen joulujuhlaan.
Pyhäkoulutiimillä oli sekä perinteinen että moderni versio joulun tärkeimmästä asiasta: Jeesus on syntynyt.
Lasten lauluesitys kaikui riemukkaana, ja Mirjam sai koko katsomon mukulat koettelemaan äänijänteitten kestävyyttä. 
Seisova pöytä oli uusi kokemus kaverikotilaisille. Ruokaa riitti santsattavaksikin.
Juhla oli loistava esimerkki yhteisestä työstämme köyhien lasten hyväksi. Kiitos kaikille lahjoittajille!
Kuvat: Hannu, Teksti: Oili