Tuntematon potilas

|
Jaa tämä blogikirjoitus myös kavereillesi!

Olen verenluovuttaja, melkeinpä vakaumuksellinen sellainen. Jo pikkutyttönä jakelin äidin kanssa mainoksia, kun Veripalvelu oli tulossa Keravalle. Julisteissa luki: ”Pieni vaiva, hyvä mieli verenantajalla”. Siitä asti, kun ikää tuli tarpeeksi, olen käynyt luovuttamassa verta ja todennut tuon iskulauseen todeksi. Vaiva on todella pieni ja siitä saa palkaksi paitsi hyvät kahvit, myös hyvän mielen siitä että voi auttaa jotakuta tuntematonta.

Me täällä Suomessa olemme tosi turvallisissa käsissä. Jos oma hoitoni joskus vaatii veren tai verituotteiden saamista, saan niitä varmasti. Jos oikeanlaista verta ei sattuisi juuri sillä hetkellä olemaan sairaalan varastossa, Veripalvelu hälyttäisi sopivia luovuttajia tulemaan pikaisesti apuun. Meillä ei sairaalaan joutuessaan tarvitse murehtia veren sen enempää kuin lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden hankkimista. Systeemi toimii, sekä luovuttajasta että potilaasta pidetään hyvää huolta.

Kaikilla eivät asiat ole näin hyvin. Ukrainassa on sairaalapotilaan tai hänen omaistensa hankittava kaikki: kirurgin käsineet, sidetarpeet, tippaletkut, lääkkeet ja mahdollisesti tarvittava veri. Jos vain rahaa on, kaiken muun kuin veren saa sairaalan apteekista. Lasten lähetystön työntekijät Ukrainassa ovat rientäneet monen lapsen ja vanhemman avuksi sairaalaan jonottamaan ja maksamaan hoitotarpeita, jotta potilasta ei käännytettäisi ”kotiin kuolemaan”, niin kuin erästä suuren perheen äitiä uhattiin.

Mutta entä ne verenluovuttajat? Tänä keväänä saimme kuulla 7-vuotiaasta Nazar-pojasta, joka tarvitsi suuren sydänleikkauksen. Perheen isä oli Itä-Ukrainan Donbassissa maataan puolustamassa, vanhin veli armeijassa, eikä neljää lasta hoitavalla äidillä ollut varaa leikkauksen jälkeen tarvittaviin lääkkeisiin. Ja mistä ihmeestä hän löytäisi viisi oikeanlaista verenluovuttajaa?

Leikkaava lääkäri lupasi tehdä työn ilmaiseksi, ja Lasten lähetystö vetosi ystäviinsä lääkkeiden saamiseksi. Nazarin äiti itki ilosta kuullessaan, että Nazar nyt voitiin leikata. Hänen helpotuksensa oli suuri, kun Nazarin isän aseveljet lupautuivat verenluovuttajiksi. Liikuttava tarina on saamassa onnellisen lopun. Leikkaus meni hyvin ja Nazar on nyt toipumassa lääkkeiden turvin.

Kuva: Mirjam Adolphi. Nazar voi hyvin ja isä on palannut rintamalta.

Me emme voi lähettää verta ukrainalaisille potilaille, mutta voimme auttaa lääkkeiden ja hoitotarpeiden hankkimisessa. Parasta on, jos avustustilillä on valmiina rahaa kiireellisiin tarpeisiin. Silloin avun saaminen ei viivästy – pari päivääkin voi ratkaista jonkun tuntemattoman potilaan kohtalon. Lahjoitus voi olla pieni vaiva, josta saan hyvän mielen.

Oili Räsänen

Lasten Lähetystö, sihteeri

Ihan pienellä avustuksella  voit saada paljon aikaan

Lasten lähetystö ry:n tili:

 FI97 3131 1001 4958 49

Säännöllisen lahjan viite 20103

 

Rahankeräyslupa: RA/2016/465, myöntäjä Poliisihallitus
voimassa 1.10.2016 – 30.9.2017
koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Jaa tämä blogikirjoitus myös kavereillesi!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *