29.12.2015
En ole koskaan uskonut “aikakoneeseen”… ennen kuin tänään… Elämäni ensimmäinen päivä Ukrainan kamaralla. Tänään olen nähnyt, miten aika on pysähtynyt 40 vuotta sitten… Tänään olen nähnyt kärsimyksen, äärimmäisen köyhyyden ja puutteen kasvot. Orpolapsia ja perheitä, joiden kodit ovat rähjäisiä hökkeleitä… Niitä ne juuri ovat – rähjäisiä hökkeleitä, jotka ovat heidän kotejaan… Lapsen arka hymy heijastaa surua ja hylkäämisen kipua…
Se viiltää syvältä ja tekee kipeää…
Silti ilmassa ei ollut minkäänlaista valitusta eikä surkeilua. Näin nöyrän kiitollisuuden niiden kasvoilla, jotka saivat kengät, takin ja muita vaatteita lämpimikseen talven pakkasiin.
Nyt tämä apu on perillä
Oksana ja tytär Valja
Nuori hevosmies Aljosha
Kaneja ja aljoshan mummu
Aurinko on laskenut, ja istun hiljaisena illallispöydässä, ja silmäni osuvat mehupurkin tekstiin: RICH – rikas. Tänään tajusin, mitä se merkitsee.
Richard Jurgens,
Lastenlähetystö, Puheenjohtaja
