Stuart Englanista on vieraana meillä Ukrainassa. Lue tässä hänen kokemuksesta.
Mirjam pyysi minua käymään kuvaamassa erästä äitiä ja hänen autistista poikaansa. Kuvan piti kertoa siitä, mitä kummin tuki voi saada aikaan. Melkoinen haaste. Ajattelin istuttaa pojan pöydän ääreen edessään vain tyhjä lautanen ja pala kuivaa leipää.
Eihän se ollut kovin mielikuvituksellista, mutta ajattelin aloittaa tästä.
Silloin todellisuus iski – heillä ei ollut palaakaan leipää.
Heillä ei ollut juuri muutakaan ruokaa. Vain itse kasvatettua perunaa ja kesäkurpitsaa. Siinä kaikki. Piste.
Tällä lapsella ei ole kummia, ja siksi juuri tulin häntä kuvaamaan. Poika ei ole kaikkein valokuvauksellisin, mutta hän on tosi ihana. Valitettavasti hän edustaa monia muitakin nälkäisiä ja aliravittuja lapsia.
Jos lapsella on kummi (30 € kuussa, jos kiinnostaa), hän saa säännöllisesti ruokaa ja tarvittaessa vaatteita ja lääkkeitä. Summa ei ole suuri, mutta säännöllinen lahjoitus turvaa kullekin lapselle sopivimman avun.
Lasten lähetystön tiimi ei käännä selkäänsä muillekaan, mutta raha ei aina riitä kaikille. Lahjoitukset ovat epäsäännöllisiä ja vaihtelevia.
Minäkään en kääntänyt selkääni. Lähdimme kylän kauppaan ostamaan leipää, juustoa, makkaraa, pastaa ja suklaapatukan. Eihän se ole paljon eikä kestä pitkään tai muuta heidän elämäänsä, mutta toivottavasti se antoi iloa päiväksi tai pariksi kunnes todellisuus taas iskee.
Äidin silmiin tuli kyyneleet, mikä nöyryytti minua!
On aina yhtä vaikeaa käsittää, miksi minulla on niin paljon ja heillä niin vähän.
Jos äiti onkin köyhä länsimaisen mittapuun mukaan, hän on silti loistava emäntä. Kuvassa näet perheen kylpyhuoneen/keittiön/olohuoneen/ruokasalin/makuuhuoneen (ymmärsit oikein – kodissa on vain yksi huone). Pienestä punaisesta ämpäristä on nerokkaasti johdettu vesi alempana tuolilla olevaan ämpäriin. Hammasharjat ja tahna on asetettu siististi paikalleen.
Stuart
