Vuosi 2017 alkoi omalla kohdallani heti uuden vuoden päivän jälkeen matkalla Ukrainaan 2.-6.1. Matkan aikana minulla oli mahdollisuus osallistua Lasten Lähetystön joululahjojen viemiseen perheisiin sekä Kiovassa että Piskin alueella.
Mieluisampaa ja antoisempaa sisältöä matkalle on vaikea kuvitella. Se sydämellisyys, lämpö ja riemu, joka meitä perheissä kohtasi, oli upea elämys. Voin siis sanoa, että minun kohdallani vuosi 2017 on alkanut hyvin onnellisissa merkeissä.
Kirjoitettuani nuo usein käytetyt sanat ”onnellisissa merkeissä” pysähdyin mietiskelemään sitä, mitä onni ja onnellisuus itse asiassa on. Mikä saa ihmisen kokemaan onnen tunnetta?
Länsimaisissa yksilökeskeisissä kulttuureissa onni ja onnellisuus liitetään usein voittamiseen, saavuttamiseen, omistamiseen ja itsensä toteuttamiseen.
Itämaisissa kulttuureissa onni ja onnellisuus painottuu ensisijaisesti hyviin ihmissuhteisiin, yhteisöllisyyteen, luonnon läheisyyteen ja arkielämän pieniin onnenhetkiin.
Kreikkalainen filosofi Demokritos sanoi n. 400 v. ennen ajanlaskumme alkua: Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. Varsin hyvä vinkki nykyajankin ihmisille. Valitettavasti nykyajan ihmiset kuitenkin tavoittelet sitä ”suurta onnea” niin kiihkeästi, että eivät osaa tyytyä siihen, mitä heillä jo on.
Omaa näkemystäni onneen ja onnellisuuteen kuvaa mm. seuraava runoni:
Onni löytyy löytämällä
Onni ei löydy etsimällä.
Onni löytyy löytämällä.
Onni ei ole vain rakkautta kuumaa,
tunteiden paloa, aistien huumaa.
Onni on ihmisen elämässä
aina myös arjessa lymyämässä.
Onni on naurussa pienen lapsen,
hymyssä vanhuksen valkohapsen.
Onni on tuikkeessa ilta tähden,
kuiskeessa kuusen, välkkeessä veen.
Onni on pikkulintujen laulussa,
kukkien loisteessa, koskien pauhussa.
Onni on harsossa taivaan sinen,
tuoksussa tervan ja savusaunan.
Onni on unelmain toivioretki,
ystävän kanssa vietetty hetki.
Onni on aina Sinulla läsnä,
jos vain osaat sen löytää.
Tämän mietiskelyn jälkeenkin voin toki täysin rinnoin vakuuttaa tämän blogikirjoitukseni lukijoille, että nuo muutamat päivät Kiovassa ja Piskin alueella tarjosivat minulle runsain mitoin onnen kokemuksia.
Ja lopuksi haluan vielä kertaalleen esittää lämpimät kiitokseni Mirjamille ja Boasille vierailuohjelmani järjestelyistä sekä monista toimintamme kehittämiseen liittyneistä antoisista keskusteluista.
Lasten Lähetystö, Suomi
Markku Holopainen, Varapuheenjohtaja
Teksti: Markku Holopainen
Kuvat: Mirjam Adolphi
