Viikon varrelta
viikko 23

Etänä, mutta yhdessä

5 kesäkuuta 2025

Kun on mahdotonta tavata oikeasti, videokokous on toiseksi parasta. Näemme Ukrainan tiimin ja Ruotsin tiimin kerran kuukaudessa. Se lieventää ikävää vähän.

/ Hannu & Oili

Kesäiloa Kaverikodissa

Kesäkuu. Toinen kesäpäivä. Kaverikodissa on taas visainen kilpailu.Kaikki osallistuvat innolla. Ei ole tärkeintä, mikä joukkue voittaa tai kuka kerää eniten pisteitä. Pääasia, että kaikilla on hauskaa.

Kilpailun jälkeen nautitaan piknikistä ja jäätelöstä.

/ Raisa Mikolaivna, Opettaja, Kaverikoti

2 juni 2025

Maanantai jälleen. Olemme kotona Ruotsissa.

Boas ja minä palasimme kuukauden mittaiselta puhekierrokselta Ruotsissa ja Suomessa. Samalla pidimme lomaakin.

Ukrainan tiimi elää sodan keskellä. Rukoilemme heidän puolestaan joka päivä. Ikävä kaihertaa. Teemme osamme Suomessa ja Ruotsissa ja missä ikinä kukin on.

Tiimin palaveri alkaa totuttuun tapaan Raamatun lukemisella ja rukouksella. Korona-aika opetti sen meille. Nyt tarve on sitäkin suurempi. Kylissä on paljon tyhjyyttä; naiset ja lapset kylvävät tulevaisuutta varten. Miehet ja isotveljet ovat rintamalla.

Paikallisjohtaja Viktor raportoi. Venäjän joukkoja kootaan rajan takana. Se ei tiedä hyvää.

Yö.
Nyt se kuuluu.
Kaikki höristävät korviaan.
Äiti. Lapset. Tiimi.
Missä?
PAMM!
Hiljaisuus.Aamu.
Puhelin.
”Huomenta, elossa ollaan.”
Saimme uuden päivän.

Koulun päättäjäiset on ehkä kesäkuun 6. päivänä, ja siitä lapset puhuvat joka päivä. Kesäkuun 1. päivä on lastensuojelun päivä, mutta Ukrainan presidentti valitsi juhlimiseen lapsen oikeuksien päivän, 20.11. Lapset nyrpistivät nenäänsä – aikuiset tekevät kummallisia päätöksiä! Mutta mehän juhlimme. Miksi odottaisimme? Grillaamme ja pelaamme, ja jos sireenit ulvovat, tanssimme sitten kellarissa. Olemmehan lapsia joka päivä!

Kesäleiri! Heinäkuun 1.-14. Kuvittele, miten lasten silmät loistavat, kun he puhuvat matkasta? Kaksi turvallista viikkoa – mutta ensin bussimatka sodan halki. Ukrainalaisen bussin on selviydyttävä omasta maastaan päästäkseen Ruotsiin.

Vielä on edessä paperityötä. Huomenna ja torstaina Ukrainan tiimi käy perheiden kanssa notaarin luona. Kaikilla lapsilla täytyy olla vanhempien lupa lähteä ulkomaille. Heidän ja vapauden välissä on leimoja ja allekirjoituksia.

Valmisteluja tehdään. Pakkauslistoja kirjoitetaan, matka-asiakirjoja kootaan. Vanhemmat uskaltavat tuskin toivoa – mutta toivovat silti. Miten kauan matka kestää? Mitkä tiet ovat turvallisia?

Kaipausta ja toivoa kaiken keskellä. Jatkamme työtä. Kiitos, että olet kanssamme, rukoilet ja tuet Ukrainan lapsia.