Nyt on kulunut noin vuosi ja kolme kuukautta siitä, kun me (Boas ja Mirjam) viimeksi kävimme kotonamme Kaverikodissa, tapasimme lapset ja tiimimme Ukrainassa. Kuten kaikki tiedämme, koronapandemia mullisti maailman sen jälkeen. Se on koskettanut kaikkia eri puolilla maailmaa.
Lasten lähetystön lähettiläinä minä ja vaimoni Mirjam olemme ylpeitä Ukrainan-tiimistämme.
Viktor, Katja, Julia, Tanja, Svetlana, Sveta ja juristimme Ludmila – kaikki he tekevät mahtavaa työtä ja auttavat hädässä olevia lapsia ja perheitä etenkin näinä vaikeina aikoina.
Pidämme nyt työnohjauskokoukset ja yhteiset rukoukset internetissä. Meillä on kova ikävä tiimiämme, ja tahtoisimme mielellämme olla heidän luonaan, mutta Ukrainan koronatilanne on edelleen vaikea. Tsernigivin lääni on nyt luokiteltu punaiseksi vyöhykkeeksi, jota koskevat tiukemmat karanteenisäännöt.
Haluan sanoa Ukrainan-tiimillemme:
Nostamme teille hattua. Olette arvokkaita, teitä tarvitaan.
Paljon haleja meiltä kaikilta Barnens Ambassadista Ruotsista.
Boas Adolphi, yhdessä vaimoni Mirjamin kanssa, Lasten lähetystön perustajat
