Lasten päiväkirja
Sodan jaloissa ja sotaa paossa

Yöt ja päivät ovat erilaisia.

‌Vähän aikaa sitten oli tosi meluisa yö. Heräsimme monta kertaa, kun räjähdelennokkeja lensi yli ja niitä ammuttiin alas. Se oli pelottavaa.

Äiti sanoi, että voin tulla hänen viereensä nukkumaan. Saisin seurata puhelimesta, missä ohjuksia lentää. Kun iso pamahdus kuului, pomppasin ylös sängystä ja tärisin pelosta.

Aamulla kuulimme, että pudotettu ohjus oli iskeytynyt ihan lähelle. Hyvä ettei kukaan kuollut, koska se olisi ollut todella surullista .

‌/ Sasha, 11 v.

‌Voikukat kukkivat toukokuun auringossa. Ne eivät välitä yöllisistä ohjuksista eivätkä kaukana tai lähellä kuuluvista räjähdyksistä. Ne kukkivat kauneudesta – eivät sodasta.

‌Sasha poimi voikukkia, punoi seppeleen ja oli itsekin kuin kukka. Pysähdy hetkeksi, anna lasten olla onnellisia.