Aloitan tärkeimmästä: Ystävät, olette ansainneet suuren kiitoksen. Jokainen, joka on täällä saanut vastaanottaa apua, on kiittänyt täydestä sydämestään. He ovat kiitollisia teidän hyvyydestänne ja huolenpidostanne. Sen me olemme saaneet kokea.
Mihin ei päästy autolla, veimme kantamalla
Pyrimme järjestämään jakelun niin, että tilanne olisi avunsaajille miellyttävä. Kuljetimme laatikot seurakunnan varastosta jakelupaikkoihin, ja muutamille perheille veimme tavarat suoraan kotiin. Näin avun saivat nekin, joilla ei ole mahdollisuutta tulla noutamaan tavaroita. On ollut suuri siunaus viedä ihmisille apua, jota he tarvitsevat, ja nähdä heidän iloinen ja kiitollinen hymynsä.
Maaseudun kylissä on kovin vähän työpaikkoja. Väki elää pientiloja viljelemällä ja muutamia eläimiä hoitamalla. Vähäiset tulot ja lapsilisät riittävät hädintuskin ruokaan, sähköön ja kaasuun. Heillä ei ole rahaa vaatteisiin, kenkiin ja muuhun sellaiseen. Yli tuhat henkilöä sai nyt humanitaarista apua, joka tuli todelliseen tarpeeseen. Jokainen sai valita sen, mitä eniten tarvitsi.
Eräs perhe on hiljattain menettänyt kotinsa tulipalossa. Lapsilla oli tuskin lainkaan vaatteita. Verhoiksi he olivat ripustaneet sideharsoa! Voitte vain kuvitella, mitä avun saaminen merkitsi tälle perheelle. Äiti ei voinut pidätellä ilon kyyneleitään. Lapset hyppelivät meitä vastaan kuin pikku puput ja hihkuivat: “Tulitteko te tuomaan meille vaatteita?”
He halusivat heti sovittaa uusia vaatteitaan. Katselin heidän iloisia silmiään ja iloitsin heidän kanssaan.
Katja
Pakolaiset omassa maassaan – he joutuivat jättämään kotinsa Itä-Ukrainassa riehuvan sodan tähden. He luulivat, että evakkomatka kestäisi vain vähän aikaa, ja niin he ottivat mukaansa vain kaikkein välttämättömimmän. Ajan mittaan heille on käynyt selväksi, ettei paluuta kotiin ole. He ovat jääneet ongelmineen yksin – ystävät ja sukulaiset ovat kaukana.
Humanitaarinen avustus Suomesta täytti heidän sydämensä ilolla siitä, ettei heitä ole unohdettu. Että on olemassa ihmisiä, jotka välittävät. He kiittävät saamastaan avusta:
”Siunatkoon Jumala niitä, jotka välittävät meistä vaikeana aikanamme.”
Perhe Luhanskin läänistä Itä-Ukrainasta
Andrei ja hänen pikkuveljensä kasvavat niin kovin nopeasti, eikä perheellä ole rahaa ostaa heille vaatteita. Siksi avustusvaatteet ovat heille arvokkaita. Andrei on tosi iloinen siitä, että hänellä on nyt oma sänky ja oma peitto.
