Lämpöä tekijälle ja saajalle

Neuloosiin sairastuneet

Keravalaisilla Anja Jorosella ja Leena Koskelalla on ainutlaatuinen tehtävä: heidän käsistään on lähtenyt Ukrainaan lähes 40 toinen toistaan kauniimpaa villatakkia ja -paitaa ja lisäksi melkoinen määrä huiveja ja sukkia.

Mistä kaikki alkoi?

– Saimme idean, että käsityötaitoisina neulomme meille nimetyn oman perheen lapsille joululahjat. Niitä on lähtenyt jo seitsemänä jouluna, Leena kertoo.

– Tämä on rakas tehtävä, johon olemme sitoutuneet, Anja lisää. – Se käynnistyy jo syksyllä. Elokuussa alkaa heräillä ajatukseen neuleprojektista; se on sen merkki, että joulu on tulossa.

– Rehellisyyden nimissä on sanottava, että aikaa tarvitaan nyt enemmän kuin ennen, Leena myöntää. – Työ pysyy kivan puolella, kun sen saa tehdä rauhassa.

On tärkeää tietää, kenelle neuloo

– Haluamme tehdä perheille oikean tyyppisiä neuleita. On hienoa laittaa ihmisiä nätiksi, Anja toteaa.

Kun Ukrainasta on saatu lasten kuvat ja mitat, Anja ja Leena alkavat yhdessä suunnitella perheelle sopivia värejä ja kuoseja ja päättävät, kumpi kellekin neuloo. Neuloessa ehtii muistaa ajatuksin ja rukouksin perhettä ja lasta, joka juuri sen vaatteen saa. Jokaiseen villapaitaan ja -takkiin on pakattu paljon rakkautta ja lämpöä.

Prosessi on aika pitkä perheen tietojen saamisesta neulomisen, purkamisen ja uudestaan neulomisen kautta siihen hetkeen, kun istutaan joulunaluskahville ja annetaan valmiit neuleet Hannulle ja Oilille Ukrainaan kuljetettaviksi.

Miten niin “purkamisen ja uudestaan neulomisen kautta”?

Leenalla on selitys: – Kun kansakoulutodistuksessa luki “Käsityö kiitettävä 10”, se velvoittaa. Näissä joululahjoissa ei saa olla virheitä eikä vinouksia.

Lämpimistä neuleista iloitaan monessa ukrainalaisperheessä

Neuleet ja muuta apua evakkoperheelle

Olemme perhe Luhanskista, pakenimme sotaa vuonna 2014, pakenimme tietämättä mihin, jätimme kaiken, hyvän työpaikan, mukavan kodin, elämän ….. Olimme matkalla ei minnekään, eikä meillä ollut paljon juuri mitään mukanamme.  Koin seitsemän pitkää vuotta vaeltelua ja puutetta.

Kun löysin itseni kaukaisesta Petrovkan kylästä, hyväksyin sielussani väistämättömän “tappion”, lohduttomuuden ja toivottomuuden.

Samalla tavalla kuin vertauksissa Raamatussa, kysyin Herralta

– “Miksi, Herra? Miksi pahimpina aikoina jätit minut yksin tielleni?

Herra osoitti, että koko matkani ajan Hän kantoi minua sylissään, ja hän kantoi lapsiani sylissään. Hän vei meidät unelmaamme!

Tapasimme Viktor Pavlovitjin, Katjushan ja tietenkin sinut, rakas Mirjam. Meitä autettiin polttopuilla ja ruoalla, ja lopulta ostitte meille rakkaan pesämme, rakkaan kotimme. Koti, jossa ei ole pelkoa, ei vainoa, ei epätoivoa äidillisessä sydämessäni!

Kirjoitan teille tänään täynnä kiitollisuutta lapsilleni tehdyistä lämpimistä neuleista, joissa jokaisessa langassa, jokaisessa  silmukassa on rakkautta ja huolenpitoa. Kiitos heille, jotka neuloivat nämä lahjat. Kiitos ruokapaketeista, jotka ovat olleet meille todellinen lahja tänä vaikeana hetkenä!

Kiitos teille kaikille siitä, että teidän käsillänne Herra tekee ihmeitä maan päällä meidän kaltaisillemme ihmisille!

Kunnioittaen Aleftina!