Ajankohtaisia juttuja & Uutisia-VIIKKO 6

Joka maanantai tietokoneen näyttö herää elämään. Se on kuin valon ja toivon silta, joka tuo meidät yhteen. Sen kautta tapaavat Ukrainan tiimimme sekä nyt Ruotsissa asuvat Tanja, Boas ja Mirjam.

‌Olemme viime aikoina oppineet sopeutumaan. Karanteenin, pandemian ja sodan aikana pidämme yhtä, vaikka olemmekin kaukana. Tietenkään näyttöruutu ei ole sama kuin oikea tapaaminen, mutta ruudunkin välityksellä saa tunteen yhdessäolosta.

‌Tekniikka on lyhentänyt etäisyyksiä. Olemme löytäneet läheisyyden tapoja, vaikka olemme etäällä. Digitaaliset kokouksemme ovat viikon valopilkkuja.

‌Kerran kuussa tuo valopilkku on vielä kirkkaampi. Silloin “koolla” ovat Ukrainan tiimi, Suomesta Hannu ja Oili, Ruotsista Tanja, Jennifer, Boas ja Mirjam. Nimitämme näitä kokouksia Kansainväliseksi kahvilaksi. Jaamme ajatuksiamme ja unelmiamme ja suunnittelemme tulevaisuutta.

‌Nämä kohtaamiset ovat paljon enemmän kuin keskustelua koneen äärellä. Ne osoittavat, miten vahvoja olemme yhdessä ja miten voimme selviytyä vaikeuksista. Ne muistuttavat, miten kipeästi kaipaamme sitä hetkeä kun ihan oikeasti tapaamme.

‌Toistaiseksi arvostamme näitä hetkiä. Jokainen yhteinen nauru ja keskustelunpätkä vahvistaa yhteyttämme, olimmepa miten kaukana tahansa.

2024-02-11

Kuvassa näet lapsia Kaverikodissa. Aika mukavan oloisia, vai kuinka?

Sitä et näe, että he ovat ehkä juuri kömpineet taas kerran ylös kylmästä pommisuojasta. Sitäkään ei kuva kerro, että sota on vienyt heiltä omaisia ja kavereita joko rintamalle tai pakolaisuuteen. Et näe heidän kotiensa köyhtymistä entisestään etkä sitä, että he usein itkevät unissaan.

Kaverikodissa Lasten lähetystön tiimi tekee kaikkensa, jotta lapset saavat olla lapsia: kertoa pelkojaan ja ilojaan, nauttia yhdessäolosta, leikkiä, nauraa ja kuulla turvasta Jumalassa.

Uskon, että Kaverikodin ja siellä toimivan tiimin merkitys näiden lasten elämässä on aivan ratkaiseva. Aikuisenakin he muistavat sodan kauhut, mutta myös sen turvan ja lämmön, jota saivat täällä kokea.

2024-02-09

Kuva on Mirjamin valokuva-arkistosta vuodelta 2022

Talvisessa asussa, tässä on Snizhana koiransa Villen kanssa. Hetki seikkailustamme KFUM Solvikin talvileirillä, jossa Ville oli uskollinen ystävä kaikille lapsille.

Snizhana saapui äitinsä, pikkusiskonsa ja isoäitinsä kanssa sodan runtelemasta Ukrainasta turvaan Eskilstunaan. 🇸🇪🇺🇦

Toivotan sulle super kivaa talvista viikonloppua. Nautitaan niinkauan kuin talvea riittää. 🖌Mirjam

Tässä Snizhana:

“Olen ollut Ruotsissa melkein kaksi vuotta. Alusta alkaen olen opiskellut kahdessa koulussa. Yksi koulu Ruotsissa ja toinen Ukrainassa netin kautta.

Pidän Ruotsista, mutta kaipaan ukrainalaisia ystäviäni paljon. Ajattelen heitä usein ja unelmoin tapaavani heidät uudelleen.”

✍️ Snizhana, 13

Haluatko kurkistaa kulissien taakse ja nähdä, miten me työskentelemme?

2024-02-08

Kun saamme humanitaarisen avun lähetyksen, aloitamme vaatteiden lajittelulla.

Joko jaottelemme ne kategorioihin tai tunnistamme heti, että ne sopivat tietylle perheelle.

Joskus emme lähetä tavaroita heti eteenpäin, koska sopivaa vastaanottajaa ei ole heti saatavilla tai koska ei ole oikea vuodenaika.

Me myös varmistamme, että kaikki on hyvässä kunnossa ennen kuin perheet saavat vastaanottaa avun.

Katerina