Hannu ja Oili Räsäsen matkakertomus, osa 4.
Yhdistyksemme puheenjohtaja Richard lähti pienellä kiireellä takaisin Suomeen, mutta uudenvuoden aattona seuraamme liittyi Lasten lähetystön jäsen Markku, joka tutustui Kaverikotiin ja yhteen lapsiperheeseen, ennen kuin palasimme Kiovaan. Poikkesimme matkalla tapaamaan Oksanaa, joka toipuu sydänleikkauksesta nyt jo kotona. Hänen kolme nuorinta lastaan lauloivat hellyttävän laulun Äidille.
Me suomalaiset pääsimme nauttimaan vuoden vaihtumisesta Pyhän Sofian katedraalin ja Pyhän Mikaelin Kultakupolisen luostarin välisellä aukiolla. Väkimäärä, valoshow ja tunnelma olivat ikimuistoiset.
Kävimme vuoden alkajaisiksi Kiovan merkittävimpänä nähtävyytenä pidetyssä Luolaluostarissa. Kirkas auringonpaiste sai kullatut kupolit loistamaan, ja näkymä jäätyneelle Dnepr-joelle oli komea.
Lauantain kireässä pakkasessa jätimme turistikohteet sikseen ja kävimme Mirjamin ja Svetan kanssa eri puolilla kaupunkia neljässä kodissa. Kaksi opiskelijapoikaa olivat päässeet opinnoissa ja työharjoittelussa mukavasti alkuun. Lonkkaleikattu pikku Ruslan vaikutti reippaalta ja käveli sen verran kuin pienessä huoneessa voi. Hänelle järjestetään nyt pitkäaikaista kuntoutusta.
Sokerina pohjalla Olgan lähes viisikuinen Zlata valloitti meidät kaikki.
Aamulla on aika lähteä kotimatkalle, mutta vieläkään emme aio laulaa “Viimeisen kerran katson Dnepriin”. Toiveissa on nähdä joki taas keväämmällä.
Teksti: Oili Räsänen
Kuvat: Mirjam Adolphi
