On ikävää, kun en voi tavata lapsia karanteenin takia. Odotan kovasti jokaista tapaamista puhelimitse ja verkossa. Tahdon jutella lasten kanssa, rohkaista heitä ja jakaa heidän ilonsa.
Koronatilanne on hyvin vaikea. Olen pedagogi Lasten lähetystön Kaverikodissa. Piskin kylän lapset ovat tulleet tänne joka päivä koulun jälkeen. Lähikylien lapsia on haettu tänne minibussillamme.
Kaverikoti on kuin iltapäiväkerho – ja paljon muuta. Täällä lapset ovat osallistuneet kerhoihin ja harrastuspiireihin. Täällä he ovat käyneet pyhäkoulua, pelanneet jalkapalloa ja tehneet paljon muuta. Monet ovat tulleet vain juttelemaan.
Mutta nyt Kaverikoti kaikuu tyhjyyttään. Lelut ikävöivät lapsia, tietokoneet lepäävät. Vastaan ei leiju ruuan, vastapaistetun pullan ja teen tuoksua. Karanteeni! Kaverikoti on suljettu.
Kukaan ei juokse käytävässä, eteisessä ei ole kenkiä.
Hei, mitä sinulle kuuluu?
Emme katkaise yhteyttämme lapsiin. Juttelemme heidän kanssaan puhelimessa. Internetin kautta luemme satuja ja kirjoja, vaihdamme kuulumisia, onnittelemme päivänsankareita ja autamme koulutehtävissä.
Lapsilla on ikävä kavereita. Jokainen lapsi on oma persoonansa, joka hakee tukea, neuvoja ja ymmärtämystä. Kaikkea sitä he saavat täältä.
Kiitos sinulle, joka olet Kaverikodin kaveri. Olet tärkeä ja arvostamme tukeasi suuresti.
Nadija Mihaijlivna, pedagogi
