Pyhäkoulu Kaverikodissa – Viikon kohokohta
Pyhäkoulu Kaverikodissa on viikon paras juttu. Lauantaisin meillä on Kaverikodissa pyhäkoulu. Joka viikko teen pitkän, 180 kilometrin matkan edestakaisin, hakemaan yli 20 lasta kahdeksasta eri kylästä. Meidän minibussissa on aina iloista naurua ja juttelua.
Tämä ei ole pelkkää lasten kyyditsemistä. Se on matka viikon parhaaseen paikkaan: pyhäkouluun, rauhan ja ilon paikkaan.
Lapset unohtavat huolensa ja täyttävät sydämensä yhdessäololla ja ilolla. On ihanaa koota näitä lapsia kahdeksasta kylästä.
Nyt, sodan aikana, on todella tärkeää, että lapset saavat olla lapsia – nauraa, leikkiä ja joskus itkeäkin yhdessä. He saavat olla juuri sellaisia kuin lapset ovat – vapaita ja elämää täynnä.
Pyhäkoulussa me juomme teetä, syömme välipalaa ja opimme Raamatun tarinoita. Lapsille tämä on turvallisen paikka, jossa he voivat jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan rukouksen ja laulun avulla.
Nämä hetket merkitsevät paljon, kun ulkomaailma on epävarma ja pelottava. Täällä, sodan keskellä, me luomme toivon ja valon paikan, jossa lapset löytävät voimaa ja lohtua.
Viktor Pavlovitj, Paikallinen johtaja
Kaverikodin pyhäkoulussa on kiva olla
“Pidän sunnuntaikoulusta, koska saan tavata siellä ystäviä. Luen myös Raamattua.
Raamattu auttaa minua kuulemaan Jumalaa, kehittämään itseäni, oppimaan jotain uutta ja hyödyllistä.“Anja, 10 vuotta vanha.
Näin pyhäkoulu sai alkunsa Kaverikodissa
Kirjoittanut: Tetyana Vysotka, sunnuntaikoulun ohjaaja
Ensimmäinen tapaamisemme Kaverikodissa Piskin kylässä alkoi syyskuussa 2014, sisar Marian kutsusta. Tuolloin meillä oli aikataulu, jonka mukaan meidän oli määrä vierailla kylässä kerran kuukaudessa.
Varhaiset aamut keskusasemalla tulivat rutiiniksemme, kun hyppäsimme junaan klo 06:15. Vähän yli puolentoista tunnin matkan jälkeen täydessä vaunussa saavuimme Bobrovytsiaan. Siellä pastori Alexander aina toivotti meidät tervetulleiksi ja vei meidät viimeisen matkan Piskiin.
Muutoksia rutiineihin
Ajan myötä tiimimme oli ainoa, joka tuli tänne, joten aloimme vierailla useammin – kaksi kertaa kuukaudessa. Jumala siunasi meitä, ja nyt emme enää matkusta junalla, vaan kirkon minibussilla, mikä säästää paljon aikaa.
Yhdeksän vuotta pyhäkoulua Kaverikodissa
Näiden vuosien aikana pyhäkoulu on nähnyt monia kasvoja – lapsia, jotka ovat kasvaneet kanssamme ja uusia ystäviä, jotka ovat juuri aloittaneet. On lapsia, jotka ovat tulleet säännöllisesti monen vuoden ajan. Ilman heitä olisi vaikea kuvitella jatkavamme.
Joskus meitä on ollut vain pieni ryhmä, 15 lasta, joskus suurempi joukko, 30 lasta, mutta useimmiten olemme olleet noin 25, jaettuna kolmeen ryhmään.
Pyhäkoulu Kaverikodissa on iloinen tehtävä
Keitä ovat nämä lapset, jotka tulevat pyhäkouluun? He ovat uteliaita ja täynnä kysymyksiä, joskus hiljaisia, joskus äänekkäitä ja energisiä. Tunneillamme he voivat:
- pelata pelejä
- suorittaa hauskoja tehtäviä
- luoda asioita käsillään
- ja tietenkin oppia Raamatusta
- oppia kultaisia jakeita
- saada palkintoja
- laulaa lauluja
- tehdä harjoituksia
- katsoa sketsejä, elokuvia tai sarjakuvia
- esittää sketsejä itse
- värittää tai piirtää
- tehdä jotain hyvää syötävää
Jokainen toiminta on seikkailu.
Jumalan rakkaus
Kun puhumme Jumalasta ja hänen rakkaudestaan meihin, ihmisiin, ja näytämme hänen luonteensa, pyrimme aina tekemään sen mielenkiintoiseksi ja saavutettavaksi lapsille.
Olemme kiitollisia kaikille, jotka ovat jollain tavalla mukana tässä työssä, koska se on Jumalan yhteinen työ, joka on edettävä.
Tässä linkki, jos haluat tukea kaverikodin pyhäkoulua.
Lapset tarvitsevat Kaverikotia näinä vaikeina aikoina
Kirjoittanut Katja, Kaverikodin emäntä
Ukrainassa eletään vaikeita aikoja. Talvi lähestyy kylmine tuulineen ja sähkökatkot tulevat olemaan yleisiä.
Viime viikolla lapset tekivät jotain erityistä pyhäkoulussa – he loivat upeita lyhtyjä. Pienillä sormillaan he taivuttelivat ja liimasivat, luoden lyhtyjä, jotka loistavat kuin tähdet yössä.
Nämä lyhdyt eivät ole vain valoja pimeydessä; ne ovat kuin pieniä peilejä lasten omista sydämistä, jotka loistavat voimakkaasti ja kirkkaasti.
Ja kun lasten kasvot valaistuvat lyhdyn valossa, kun kerromme tarinoita ja laulamme yhdessä, silloin näkee sen – pyhäkoulun sydämen. Täällä jokainen lapsi oppii, että heillä on merkitystä, että heillä on toivoa.
Me kaikki tarvitsemme valoa elämäämme, ei vain kesällä, vaan myös talvella, päivin ja öin.
Ja juuri kuten Psalmissa sanotaan: ‘Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu, valo minun polullani.’ Psalmi 119:105.
Nämä ovat meidän lyhtyjämme, mutta ne ovat myös Jumalan sana, joka auttaa meitä näkemään selvästi, kun on kaikkein pimeintä.
P.S. Oletko utelias ja haluatko lukea lisää?
Se kyllä järjestyy! Klikaa alla olevaa kuvaa – Viikkokirje.
Joka viikko tiimimme Ukrainassa kirjoittaa arkielämästä ja ajankohtaisista tapahtumista. Saat myös lukea Livlina Eskilstunassa – ukrainalaisten pakolaisten elämästä Eskilstunassa.
Lapsista ja sodasta
Tässä saat artikkeleita joita kerään netistä Ukrainan lapsista ja sodasta / Mirjam.
Vi lämnade vår pappa i Kyiv.
