Itä-Ukrainan sota kosketti minua kuten monia suomalaisia. Uutisten vähentyessä ukrainalaisten hätä unohtui.
Vuonna 2015 Oili ja Hannu Räsänen kertoivat sanoin ja kuvin ensimmäisestä Ukrainan-matkastaan. Jotakin sydämessäni liikahti. Voisinko minä tehdä jotakin? Rahallinen tuki on tärkeää, mutta voisinko myös tehdä ihan konkreettisesti jotakin? Saimme ystäväni kanssa “villapaita-/takki-idean”: käsityötaitoisina neulomme meille nimetyn oman perheen lapsille villapaidan tai -takin. Niitä on lähtenyt jo kuutena jouluna lahjaksi lapsille, joskus äideillekin.
Neuloessa muistan ajatuksin ja rukouksin perhettä ja lasta, joka juuri sen vaatteen saa. Jokaiseen villapaitaan ja -takkiin olen “pakannut” paljon rakkautta ja lämpöä toivoen, että se lämmittää käyttäjäänsä. Itse saan paljon iloa tästä “projektista”.
/ Leena Koskela, Kerava
