Ensimmäisen kerran elämässäni otin uuden vuoden vastaan ulkomailla. Se tapahtui Ukrainassa Sofian kirkon aukiolla Kiovassa.
Ukrainan viime vuosien tapahtumat tietäen tunnelma oli kirpeässä pakkasessa ilahduttavan lämmin, isänmaallinen ja toiveikas.
Uskoa, toivoa ja rakkautta tämä maailmamme totisesti tarvitsee. Vuosi vuodelta kurjuus ja hätä maailmassa tuntuu vain lisääntyvän. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että kaikki ne, joilla on mahdollisuuksia auttaa ja tukea eniten kärsiviä lähimmäisiämme, ryhtyvät sanoista tekoihin.
Tutustuttuani tällä matkalla Lasten lähetystön työhön Piskin alueella ja Kiovassa voin todeta, että se tarjoaa hyvin toimivan ja tehokkaan kanavan viedä apua juuri sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
Käyntimme Piskin alueen ja Kiovan perheissä toivat minulle hyvin konkreettisesti esiin kuinka vaikeissa olosuhteissa perheet joka päivä joutuvat ponnistelemaan. Jokaista tapaamaani perhettä teki mieli auttaa ja tukea.
Kun matkan jälkeen kotona keskustelin asiasta vaimoni Kirstin kanssa, päädyimme siihen ratkaisuun, että minä rupean tukemaan Galkinin perhettä ja ryhdyn suloisen pienen Zlata-tytön kummiksi. Kirsti puolestaan ryhtyy tässä vaiheessa Lasten Lähetystön kuukausilahjoittajaksi ja mahdollisesti myöhemmin ottaa oman kummilapsen.
Lopuksi haluan vielä kertaalleen kiittää Mirjamia ja Boasia sekä suomalaisen yhdistyksen edustajina Hannua ja Oilia hyvin suunnitellusta ja toteutetusta tutustumismatkastani. Oli upeaa todeta se hyvä yhteishenki, lämpö ja rakkaus, joilla Lasten lähetystön henkilöt tärkeää työtään tekevät!
Menestystä ja siunausta tälle työlle toivottaen
Markku Holopainen
Kuvat: Mirjam Adolphi
Markku Holopaisen runo
Kuva: Hannu Räsänen
Lapsen hymy,
lapsen nauru,
lapsen pehmyt käsi
sinun kädessäsi.
Auttakaamme lapsia,
lapset ovat tulevaisuus.
