Joulu päättyi, vaikkei kenkään sois,
joulukuusi viedään pois, pois pois.
Mutta ensi vuonna hän
saapuu lailla ystävän.
Ei voi toivo pettää.
Kiitos sinulle, joka osallistuit joulukeräykseen. Ihanaa, että on olemassa sinunlaisiasi, jotka tahtovat tukea Ukrainan lapsia sodan jaloissa ja pakolaisina. Teet heidän elämästään hiukan valoisampaa, lämpöisempää ja iloisempaa. Jouluruoka ja lahjat tuottivat paljon iloa ja yhteyden tunnetta.
Katja on avustustyömme koordinaattori Piskissä ja kylissä. Tässä hänen kokemuksensa:
Joulun aluspäivät olivat sekä riemullista että vaikeaa aikaa. Vaikeaa oli se, että yhä useammat perheet tarvitsivat apua nyt, kun kuntaamme on tullut paljon evakkoja. Riemua tuotti se, että saimme auttaa.
On myös ilo kuulla kiitollisuuden sanoja:
“En ole pitkään aikaan saanut kokea tällaista ystävällisyyttä”, eräs äiti sanoi.
Jouluruoka on hyvin arvostettu lahja. Millainen olisikaan monen perheen joulu ollut ilman ruokaa ja lasten lahjoja?
Tässä yksi monista kiitoksista:
“Tahdon kiittää vilpittömästi kaikkia, jotka antoivat osan sielustaan, työstään, ystävällisyydestään, rahastaan ja myötätunnostaan joulun ruokaostoksiin.
Apunne on meille valtavan arvokasta ja tärkeää. Ihanaa, että ympärilläni on sellaisia ihmisiä. Mitkään kiitoksen sanat eivät riitä kuvaamaan tunteitani.
Toivon teille kaikille ja perheillenne hyvää terveyttä, onnea, voimaa ja innostusta sekä rauhallista taivasta päänne päälle.”
Äiti Oksana lapsineen
Kaverikodin perinteitä
Piparipäivä on lapsista kaikkein paras. Pikku Tanja sanoi, että voisi leipoa pipareita vaikka joka päivä.
Joulun alla leivomme Kaverikodissa aina piparkakkuja. Kaikki alkoi kahdeksan vuotta sitten, kun Hannu ja Oili tulivat Suomesta jouluksi Kaverikotiin.
Idean äiti Oili muistaa:
“Kaverikodin pitkä pöytä, ympärillä innokkaita lapsia. Kaulimet kolisevat ja jauho pöllyää. Uunit eivät ehdi paistaa siinä tahdissa kuin pellit täyttyvät, mutta lopulta pipareita on tarjottimilla, laatikoissa ja suussa ja ihana tuoksu leviää koko taloon.
Ihan kaikki eivät päässeet talkoisiin mukaan, joten parin perheen luokse lähdettiin taikinan ja kaulimien kanssa kylään. Ensimmäinen vierailu tehtiin Turtsinin perheeseen, jossa kuusi lasta ahtautui pienen pöydän ympärille. Nuorimmat, kaksostytöt, olivat vasta kolmivuotiaita, mutta leipoivat isojen veljien kanssa tarmokkaasti.
Lämpimään muistoon liittyy myös riipaisevaa haikeutta:
Kaverikodissa tiimimme vanhin jäsen Nadia rakasti piparkakkuja niin, että vertasi itseään alkoholistiin. Hänen takiaan kannatti tehdä oikein iso taikina! Koronavuonna saimme suruviestin, kun Nadia menehtyi lyhyen sairauden jälkeen.
Turtsinin perheen esikoinen Rostik oli innokas leipoja, joka autteli pienempiä sisaruksiaan. Hän tykkäsi myös laulaa kanssamme englanniksi joululaulua Jingle bells. Kun Rostik varttui ja ajat muuttuivat, poika joutui maataan puolustamaan. Viime keväänä Rostik kaatui Bahmutin rintamalla.
Siunaamme Nadian ja Rostikin muistoa ja odotamme, että saamme kerran syödä taivaan pipareita heidän kanssaan.”
/Oili
Neuleiden taitajat Anja ja Leena Suomesta aloittivat toisen perinteen, myös kahdeksan vuotta sitten. He neulovat joka vuosi jonkin perheen lapsille joululahjaksi kauniit ja lämpimät villatakit tai -paidat sekä äidillekin sukat tai muuta ihanaa.
Lahja, johon on neulottu sydämen lämpöä. ♥️
/ Katerina
Joulun iloa Eskilstunassa
Vuoden 2023 loppu antoi sydämeeni ihania tunteita! Juhlimme jouluaattoa yhdessä Boasin, Mirjamin sekä ukrainalaisten lasten ja äitien kanssa. Se oli fantastista!
Juhlassa oli lapsia, äitejä, isoäitejä – suuri ukrainalaisten perhe. Kaikki toivat mukanaan jonkin herkullisen ruuan. Tunnelma oli kotoinen, kuin kotona Ukrainassa eikä kaukana Ruotsissa.
Lapsille jaettiin lahjat, ja he lahjoittivat aikuisille iloisen hymyn.
Jokainen perhe sai ennen joulua lahjakortin, jolla saattoi hankkia sen, mitä eniten tarvitsi.
Kukaan ei ollut aattona yksin, vaan kaikilla oli lämmin joulumieli. Olen kiitollinen avusta ja toivosta, jota ukrainalaisperheet saavat täällä kaukana kotoa.
/ Tanja
Joulujuhla Kaverikodissa
Katja O, Kaverikodin emäntä
Jokaisella kertomuksella on alkunsa. Mistä joulukertomus alkoi? Enkelten laulustako? Vai ensimmäisen joulutähden syttymisestä? Mariasta ja Joosefista? Jeesuksen syntymästä?
Kaikki alkoi Isän Jumalan suuresta rakkaudesta.
“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Johannes 3:16)
Joulun alla Kaverikoti muuttui tärkeiksi Raamatun paikoiksi. Lapset askartelivat itselleen joulutähden, jonka saivat muistoksi tästä päivästä.
Jokainen sai myös mieluisan joulupaketin ja huovan, johon kääriytyä talven kylmyydessä.
Mikä kaikkein tärkeintä, kertomuksemme alkoi rakkaudesta.
Olet osoittanut rakkautta tukemalla lapsia. Tahdomme kiittää siitä sydämellisesti.
Lasten lähetystön tiimi, Boas ja Mirjam Adolphi, Hannu ja Oili Räsänen
