Toivo, jota kannamme
Sytytä kynttilä ja anna sen loistaa,
älä anna toivon sammua.
Nyt on pimeää, mutta valo koittaa taas.
Sytytä kynttilä sille mihin uskot,
tälle planeetalle, jolla asumme.
Sytytä kynttilä maailman lapsille.
Nyt on pimeää, mutta valo koittaa taas.
Emme koskaan saa luopua toivosta. Toivosta, että kaikki kääntyy paremmaksi. Tiedotusvälineet kertovat maailman tilasta, sodista, kauheuksista, katastrofeista, niin ja turhanpäiväisistä asioista: millaisen talon joku artisti osti, ketkä ovat eronneet jne.
Jos annamme kaiken tämän muokata päivämme, elämme kuin kuivausrummussa ja ajatuksemme pyörivät ympyrää. Kuka olen? Ja miksi? Näin eräs ystäväni kuvasi olotilaansa, kun hän yritti ratkaista teknistä ongelmaa. Tällaiselta meistä saattaa tuntua tässä levottomassa maailmassa.
Ruotsin maahanmuuttovirasto on yllättäen kertonut Ukrainan kansalaisten suojeluntarpeen tutkimisesta.
Esimerkiksi Kiova ja Odesa ovatkin viraston mukaan turvallisia. Niissä toimii avustusjärjestöjä. Sosiaalitoimi auttaa ihmisiä. – Tämä on järjetöntä.
Vahvoja ääniä Ukrainasta
Olemme päivittäin yhteydessä tiimiimme Ukrainassa:
Vuosi 2024 on alkanut. Numerot ovat muuttuneet, mutta kansamme ongelmat ja haasteet valitettavasti jatkuvat. Venäjä on lisännyt ohjus- ja drooni-iskujaan kautta Ukrainan. Rauhallisia siviilejä kuolee, myös lapsia.
Mutta meitä yhdistää kirkas ajatus voitosta. Uskon, että toistemme ja puolustusvoimiemme tuella me selviämme ja saamme vapauden.
Viktor Pavlovits, Lasten lähetystön paikallisjohtaja Ukrainassa
Minua pelottaa, kun yö lähestyy. Joka ilta meillä on hälytyksiä. Se on pelottavaa. Ajattelen niitä, jotka ovat menettäneet kotinsa keskellä talvea, ja niitä, jotka menettävät omaisiaan ja ystäviään.
Tällaiset ajatukset särkevät sydämen. Toivon, että voisimme tuntea rauhaa ja olla varmoja paremmista ajoista. Yritän vakuuttaa itselleni, että Jumala varjelee perhettäni ja minua.
Joka aamu yritän ajatella hyviä asioita, vaikka se on välillä vaikeaa ja vaikka asiat eivät juuri nyt ole hyvin.
/ Katerina, avustusohjelman koordinaattori Piskissä ja lähikylissä
Viikko on alkanut, mutta päivät ovat samanlaisia, ja joka yö mielessäni on vain yksi ajatus:
Heräämmekö vielä aamulla?
Aamu on alkanut positiivisena ja tuonut iloisia asioita. Mutta kun ilta tulee, luen taas puhelimesta, missä kaikkialla ohjuksia ja pommeja on lentänyt ja pudonnut.
Emme lakkaa uskomasta siihen ihmeeseen, että tämä painajainen joskus loppuu.
/ Sveta, avustusohjelman koordinaattori Kiovassa
Rukous turvallisuuden puolesta
Emme anna periksi. Emme elä olosuhteiden alla, vaan niiden yläpuolella.
Kiova ja Odesa eivät ole turvallisia paikkoja. Ohjus- ja drooni-iskuja tulee jatkuvasti. Sota ei suinkaan ole loppunut. Ukrainalaisia lapsiperheitä ei saa pakottaa palaamaan sodan epävarmuuteen. Lapset ovat jo traumatisoituneita eivätkä kaipaa lisää traumoja.
Rukoilemme Jumalaa, että Ruotsin maahanmuuttovirasto tulee järkiinsä ja peruu päätöksen, niin että kaikki saavat jäädä turvaan sodan loppuun saakka.
Jana, 18 v. kirjoittaa Ukrainasta:
“Muistan ne hetket, kun viime talvena kirjoitin koetehtäviä taskulampun ja kynttilän valossa. Suoraan sanottuna se oli vaikeaa, kun meillä ei ollut sähköä eikä nettiyhteyttä. Mutta asenteemme kesti hankalimpinakin aikoina, ja jatkoimme opiskelua.
Nyt vihollinen on taas aloittanut ohjushyökkäykset, mutta uskon vahvasti, että saamme sähkön ja yhteydet takaisin. Olemme ukrainalaisia – me selviämme kaikesta.
Kaikesta huolimatta suoritin toisen opintovuoteni hyvin arvosanoin. Toisten tuki ja optimismi auttoivat, ja tulevaisuuden usko.
Mutta en koskaan voi unohtaa tällaisia aikoja. Olen kiitollinen perheelleni tuesta. Kaikki on pian Ukrainaa!
Kunnia Ukrainalle! Kunnia sankareille!
Me voitamme varmasti, sillä olemme ukrainalaisia. Emme koskaan anna periksi, vaan jatkamme vaikka mitä tapahtuisi.” Jana
Maailma muuttuu kauniimmaksi
Ilahdun ihmisten hyvyydestä ja myötätunnosta.
Ne tekevät maailmasta hiukan kauniimman.
Boas Adolphi
Lasten lähetystön lähettiläs
Ukrainan lasten puolesta, sodan jaloissa ja pakolaisuudessa
