Hei! Olen Jennifer Ravstam, Ruotsin Lasten lähetystön (Barnens Ambassad) puheenjohtaja vuodesta 2009 asti. Tämä tehtävä on lähellä sydäntäni. Kerron hiukan taustaa.

Vuonna 2002 kävin Ukrainassa ensimmäisen kerran. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ihastuin maahan, sen ihmisiin ja kulttuuriin. Kyseessä oli avustusmatka Ukrainaan ja Moldaviaan.

Tutustuin silloin Mirjamin ja Boasin. Kotiin tultuani aloin opiskella venäjää siltä varalta, että saisin tilaisuuden uuteen matkaan.

Vapaaehtois työssä

Palasin jo seuraavana vuonna. Tein vapaaehtoistyötä muutamana kesänä.

Osittain kesäleirillä merenrannalla, mutta myös Piskin Kaverikodissa, joka alkoi saada muotonsa vuonna 2003. Onnekseni olin opiskelija, joten saatoin matkustaa kesäisin. Matkat olivat fantastisia, mutta ei niistä haasteitakaan puuttunut.

Monta vierailua Ukrainassa

Kävin Ukrainassa monena vuonna, toisinaan yksin ja toisinaan muitten kanssa.

Muistan hyvin sairaanhoitajan opintoihin kuuluneen työharjoitteluni pienellä terveysasemalla.

Ja muistan, kun sain pelata Viktorin jalkapallojoukkueessa kentän ainoana tyttönä.

Muutoksia

Vuosien varrella olen seurannut työn muutoksia. Minulla on ollut ilo seurata muutamien lasten elämää lähemmin, lyhyen tai pitkänkin aikaa. On ollut iloa ja on ollut surua… tie ei ole meille kaikille viivasuora.

Uskon ja toivon, että Lasten lähetystö ja Kaverikoti ovat olleet ja saavat jatkossakin olla lapsille turvasatama, jossa he saavat kokea Jumalan rakkautta. He saavat löytää uskon voiman ja tietää, etteivät ole taisteluissaan yksin, olipa elämäntilanne millainen tahansa.

“Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.” (Psalmi 27:10).