Lasten Lähetystö header image

Dubi Nallen ikävä

– Posted in: Kertomuksia

Mulla on niin ikävä kaikkia lapsia. Kaverikodissa oli ennen paljon lapsia. Se oli kivaa. Me pelattin ja leikittiin, kuunneltiin satuja ja tehtiin yhdessä läksyjä. Tää Kaverikoti on mun koti.

Mä sain olla mukana ja kuunnella satuja yhdessä lasten kanssa. Nadija keksi aina jotain uutta ja jännää.

Zhenja on mun kaveri. Hän asuu yhdessä äitinsä, kahden veljen, yhden siskon, papukaijan ja kissan kanssa Kaverikodissa.

Zhenjan kanssa odotettiin että 1 syyskuuta tulisi, se suuri ja juhlava päivä, koulun alkajaiset ja Kaverikodin avajaiset. Me siivottiin, pestiin ja laitettiin Kaverikotia kuntoon Me ollaan saatu tänne pomppumatto, tennispöytä ja kaikkee muutakin. Nyt siitä on jo kauan, yksi, kaks, kolme, neljä viisi, kuusi – joo kuusi kuukautta eli kokonaista puoli vuotta siitä kun lapset sai käydä koulua ja meillä. Viktor ja Katja on vienyt ruokaa mun kavereille. Mä en päässyt mukaan kun se karanteeni kuulemma koskee myös nalleja.

Mun kaverit sai koulutarvikkeita. Se oli ilo juttu. Mä näin että myös että Zhenjan äiti osti lapsille kyniä, vihkoja ja kaikkee. Mäkin haluun antaa lapsille jotakin. Joo, kyllä mä hunajasta ihan kamalasti tykkään, mutta meinaan säästää sitä ja jakaa lasten kanssa. Lekottelin pihalla ja uneksin hunajasta, jota yhdessä kavereitten kanssa syödään.

1 syyskuuta tuli. Mulle tuli aamulla kiire, piti äkkiä syödä että ehtisin odottamaan. Istuin ikkunalaudalla ja odotin. Kuuntelin , mutta ei kuulunut Katselin, mutta ei näkynyt kavereita. Kävin vielä pesemässä korvat, jospa siellä oli vaikkua etten kuulisi. Ei se auttanut. Ei kuulunut lapsia.

Mä näin Zhenjan: ”Hei miksi sää oot kotona, miksi et oo koulussa?”-kysäisin.

”Meillä on taas karanteeni.”-sanoi Zhenja.

”Kuinka kauan?”

”Ainakin kaksi viikkoa vielä.”- sanoi Zhenja.

Ei en mä itke… se on vaat jotain kosteeta mun poskilla. En mä ole tänne itkemään tullut. Mun tehtävä on lohduttaa lapsia. Mut olisi se kyllä paljon mukavampaa ikävöidä toinen toisiamme yhdessä. Joka tapauksessa, en syö hunajaani, vaan säästän sen. On paljon kivempi odottaa, se maistuu paljon paremmalta kun syödään yhdessä.

Terveisin ja halit, Dubi Nalle