Sodassa ja sotaa paossa

Hei! Olen Svjatoslav.

Asun Bobrovitsassa. Kolme vuotta sitten asuimme Stari Basanissa. Kun viholliset hyökkäsivät, he miehittivät kylämme. Tankit ajoivat tiellä ja seisoivat pellolla kilometrin päässä talostamme. Kuulimme laukauksia ja se oli kamalan pelottavaa. Nukuimme ikkunattomassa kellarissa.

Lähdimme jalkaisin Bobrovitsaan, missä ei ollut miehittäjiä. Isä talutti Kukka-vuohemme koko 12 km matkan, koska vuohi antaa meille maitoa.

Bobrovitsassa näin romuttuneen panssarivaunun ja sotilaita. Sitten perheemme lähti Kiovaan ja sieltä junalla Lviviin. Juna pysähtyi monta kertaa räjähdysten takia ja sekin oli pelottavaa. Asuimme Mashan luona.

Menimme äitini kanssa Puolaan ja sieltä laivalla Ruotsiin. Se oli ensimmäinen laivamatkani. Laivassa on suuri ruokasali. Näin tosi paljon vettä ja jopa delfiinin. Olimme Ruotsissa kaksi kuukautta ja palasimme sitten kotiin.

Lopettelen nyt neljättä luokkaa. Joskus räjähdedroonit lentävät yli. Usein on ilmahälytyksiä, ja silloin käydään etäkoulua.

Uneksin sodan loppumisesta.

/ Svjatoslav, 10 v.