Katja tuli Lasten lähetystön Kaverikotiin nuorena äitina, 16-vuotiaana. Nyt hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Katja johtaa avustustyötä kylissä. Hänen sydämensä sykkii vaikeuksissa kamppaileville lapsiperheille.

Tunnen monta perhettä, joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa edes välttämättömiä varusteita koulun alkaessa. Se tuo mieleen oman lapsuuteni:

Olen 10-vuotias, ja pian on syyskuun 1. päivä – koulu alkaa. Kukaan ei tiedä, miten rankkaa on, kun minulla ole kouluvaatteita eikä edes kyniä ja vihkoja. Asun jo kolmatta vuotta kadulla. Muistan, että kouluvihkot maksoivat siihen aikaan muutaman kolikon. Keräsin tyhjiä pulloja ja jätepaperia ja sain kokoon vihkojen hinnan. Vihkot olivat minulle kullan arvoisia. Pidin ne aina siisteinä ja sileinä. Mihinkään muuhun ei rahani riittänyt. 

Pahinta olivat koulukavereiden katseet ja ilkeät sanat, kun minulla ei ollut kaikkea mitä muilla.
Koulupuvun sijasta ylläni on kellertävä lyhythihainen pusero. Repun sijasta minulla on muovikassi. Takanani kuiskitaan: ”Katso, miten kulkuri tulee kouluun.” Jatkuvasta pilkasta huolimatta onnistuin suorittamaan peruskoulun yhdeksän luokkaa.
Samanlaisia surullisia tarinoita on paljon, mutta sinä voit muuttaa yhden lapsen tarinan. Omasta kokemuksestani tiedän, miten tärkeää on saada apua – juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Apusi on arvokasta.