Työ lasten parissa on elämäni

Olen koulutukseltani peruskoulunopettaja. Kun Mirjam ja Boas viime vuonna kutsuivat minut työhön Kaverikotiin, kysyin ensimmäiseksi, millaiseen työhön. Kun sain kuulla, että työ on lasten parissa, vastasin heti myöntävästi. Sehän on minulle tuttua.

Suoraan sanottuna työ lasten kanssa ei aina ole helppoa. Hehän ovat eri ikäisiä, eri luonteisia ja muutenkin erilaisia. Mutta sepä juuri tekee työstä mielenkiintoista.

Kaverikoti

Joka aamu minulle on ilo tavata lapset Kaverikodissa. Pelaamme hauskoja pelejä, luemme satuja ja arvoituksia. Eivätkä lasten kysymykset koskaan lopu.
Kaikki tämä yhdistää lapsia, ja heistä tulee tosi ystäviä. Minusta on ihanaa tehdä työtä lasten parissa.

Se on sotaa

Helmikuun 24. päivän aamu. Nyt on sota. En usko sitä, en tahdo uskoa. Mutta maaliskuun ensimmäisenä päivänä kello viiden aikaan iltapäivällä panssarikolonna vyöryi kylämme läpi kohti naapurikylää, ja silloin sota oli selvä asia. Panssarikolonnia kulki joka päivä, melkein koko ajan.

Sunnuntaina 27. maaliskuuta ne alkoivat ampua tosissaan. Taloja paloi. Örkit (viholliset) ampuivat kaikkia taloja kohti. Naapurini ja minä juoksimme pakoon…

Yön yli nukuttuamme totesimme, että on aika paeta toiseen kylään. Siellä oli hiukan rauhallisempaa. Palasimme viiden päivän kuluttua, kun oma kylämme oli vapautettu.

Pitkän aikaa, kuukauden verran, kuulin vielä korvissani panssarivaunujen äänen. Emme sytyttäneet valoja, vaikka kyläämme oli jo palautettu sähköt. Olin vähällä heittäytyä maahan joka kerran, kun kuulin ohi ajavan auton äänen.

Olisinko minä, ja olisiko kukaan Ukrainassa kuvitellut, että venäläiset tunkeutujat hyökkäävät maahamme? Emme voineet ajatellakaan sellaista.

Elämä jatkuu

Kesä oli rauhaton. Syksy on yhtä rauhaton. Pelko ei ole kadonnut, mutta elämä jatkuu. Lasten on päästävä kouluun. Osa heistä käy muutamalla tunnilla, ja osa saa etäopetusta.

Lapset tulevat Kaverikotiin joka arkipäivä. Koko ajan kuulostelemme, tuleeko ilmahälytys. Olemme valmiina viemään lapset suojaan nopeasti ja epäröimättä.

Toivomme, että pian koittaa rauhallinen aika, jolloin lapset voivat leikkiä pihalla huoletta.
Kun nyt kuuntelemme uutisia, toivomme, että koko Ukrainan alue pian vapautuu. Luotamme armeijamme voittoon.

Raisa Mykolaivna