Viikon blogisti – Boas

Jaa eteenpäin

Hei!

Olen Boas Adolphi, Lasten lähetystön perustaja yhdessä vaimoni Mirjamin kanssa.

Astuimme Ukrainan kamaralle 31 vuotta sitten. Neuvostoliitto oli hajonnut, ja Ukraina itsenäistyi 24. elokuuta 1991. Ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja. En osannut kieltä, eivätkä monetkaan paikalliset osanneet englantia. Tuntui kuin olisin tipahtanut Marsista. Joku kertoi jotakin, ja kaikki nauroivat. Kaikki paitsi minä, joka en tajunnut mitään. Vähitellen aloin ymmärtää hiukan, sitten enemmän ja enemmän. En opiskellut kieltä, vaan se tuli sisään korvista. Kuuntelin ja taas kuuntelin.

Nyt pystyn jo kommunikoimaan ihmisten kanssa ja tiedän, missä kohdassa nauraa ja missä ei.
Ukraina ja ukrainalaiset veivät sydämemme.

Sinnikäs kansa, joka on historian varrella joutunut kestämään paljon

Ukrainalaisia verrataan usein kimalaiseen. Teoriassahan sen ei pitäisi pystyä lentämään. Liian iso otus ja liian pienet siivet. Mutta se vain lentää! Sellaisia ovat ukrainalaiset. Vaikeuksien, nälänhädän ja sotien läpi… he jatkavat eteenpäin.

Ukrainan kansallislaulu

Oppilaat seisovat vakavina asennossa, kun Ukrainan kansallislaulu kajahtaa koulun päätösjuhlassa Piskin kylässä. Otin kuvan vuosia sitten, enkä aavistanut mitä on edessä.

Tänään sotilaat seisovat asennossa, he ovat lähteneet puolustamaan maataan, johon Putinin Venäjä hyökkäsi 24. helmikuuta 2022. Sotahan alkoi jo vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin sekä itäiset Luhanskin ja Donetskin alueet.

Nyt Ukraina on pystynyt valtaamaan takaisin alueita etelässä ja idässä, uusien aseiden avulla, joita se on saanut myös Ruotsilta ja Suomelta. Tuntuu hyvältä, että EU on sanonut tiukasti: ”Nyt riittää. Vallanhimoinen despootti ei voi sanella, miten me elämme ja kenen lipun alla.” Ikävä kyllä suuri määrä sotilaita ja siviilejä on joutunut sodan kauhujen uhriksi.

Mitä voimme sanoa? Pitäisikö lakata auttamasta, tukemasta ja lohduttamasta surevia? Pitäisikö vain huokaista: ”Tällaista se nyt on, pitää vain kestää.”

Ei, ei, ja vielä kerran ei.

Meidän on jatkettava hyvää taisteluamme ja autettava kärsiviä, lohdutettava surevia. Meidän on seistävä hyvän puolella.

Jesajan kirjassa (58: 6-10) Jumala antaa meille ohjeen:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.

Apua sodan jaloissa ja sotaa paossa oleville

Me Lasten lähetystössä jatkamme hellittämättä Ukrainan lasten ja perheiden auttamista. Sodan jaloissa ja sotaa paossa olevien.

Autamme niitä, jotka ovat pakolaisina Eskilstunassa. Piskissä ja Kiovassa olevan tiimimme kanssa autamme hädänalaisia. Emme koskaan alistu tilanteeseen niin kauan kuin sota riehuu.

Tie ei ole oikein ajokunnossa venäläisten panssarien jäljiltä, mutta he menevät hädänalaisten perheiden luokse runnellussa Ukrainassa.

Lähettiläänä ja perustajana olen ylpeä tiimistämme niin Ukrainassa kuin täällä Ruotsissakin.
Ja Jumalan avulla, hänen johdatuksessaan ja viisaudellaan voimme tehdä sen, mitä hän on kutsunut Lasten lähetystön tekemään.

Slava Ukraini. Kunnia Ukrainalle.

Boas Adolphi

Lasten lähetystön lähettiläs


by

Tags:

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *