Tässä kartta, josta näette missä sijaitsemme.
Haastatteluja, neuvonpitoa Ukraina tiimin kanssa, ja tiedotusta, tiedotusta … Viime yönä en ehtinyt nukkua ollenkaan. Jo illalla tunsin että nyt on jotakin tapahtumassa.
Kun tapahtumat alkoivat vyöryä, niin alkoi tiedotushomma. Kuuntelen ja luen ukrainalaisia, venäläisiä kansainvälisiä tiedotusvälineitä. Myös silminnäkijöiden kuvia , tekstejä ja kertomuksia on tänä yönä tullut paljon.
Kuka tällaisessa tilanteessa voisi nukkua. Kiovassa räjähdys räjähdyksen jälkeen, kertoo meidän tiimin jäsen Sveta. Näitä räjähdyksiä kuultiin myös maalla Piskin kylässä, niinkuin jokapuolella Ukrainassa.
Käytännön juttuja
Noin klo 5 aamulla. Tanja – tiimimme jäsen on Piskissä, joka sijaitsee noin 90 km Kiovasta soitti hädissään. Hänen poikansa Zhenja ja Kiril ovat Kiovassa koulussa. Opettajat soittivat aamuyöstä, että poikien täytyy päästä kotiin. Räjähdyksiä kuuluu…
-Sveta on tiimimme jäsen Kiovassa. Yritetään evakuoida myös hänet Piskiin neljän lapsen kanssa, joista kaksi omaa. Bensaa joutui jonossa odottamaan pari tuntia.
Noin 12 aikaan Sveta oli jo kolmen lapsen kanssa Piskissä. Vanhin tytär on vielä Kiovassa, näiden kahden lapsen äidin kanssa. Vielä ei ole löytynyt keinoa saada heitä Piskiin.
Masha asui lapsena meillä Kaverikodissa. Nyt hän on aikuinen. Hän on myös pakenee Kiovasta Kaverikotiin, Piskissä. Se ei tänään onnistunut. Hyviä uutisia kuitenkin on se, että Tanjan poika Kiril pääsi Mashan luo. Huomenna he yrittävät saada Zhenjan matkaan ja sitten Piskiin. Zhenjan koulu on sellaisella paikalla ettei sinne kukaan halua ajaa. Siellä on Zhenjan lisäksi kymmenen orpolasta. He istuvat nyt kellarissa. Voin vain kuvitella miltä näiltä lapsilta ja nuorilta tuntuu. Sireenit huutaa ja pommit räjähtelee.
Aamuyöstä Vitja, joka on kasvanut meillä Kaverikodissa soitti meille. Hänkin yrittää päästä Piskiin vaimonsa kanssa. Ongelma on vain siinä miten?
Uskomme että Jumala meitä auttaa. Omat neuvot on vähissä. Pelko on vallannut tiimin. Asiaa ei myöskään helpota se että puhelin yhteydet tulee ja menee.
Saan monia viestejä, kummeilta, tukijoilta, esirukoilijoilta, ystäviltä – kunhan vaan en ketään unohtaisi. Välitän näitä viestejä messengerillä ukrainalaisille ystäville. He ovat liikuttuneita siitä ettei heitä ole unhdettu. Miten paljon yksikin hyvä sana voi saada aikaan.
Tässä yksi viesti jonka juuri kirjoittaessa tätä sain kolmen lapsen yksinhuoltaja äidiltä.
Ilta lähestyy … se on kamalaa, on vaikeata olla itkemättä. Eipä tähän juuri ole paljon lisättävää. Rukoillaan Ukrainan puolesta, lasten, äitien, isien ja koko tilanteen puolesta.
Päivitän blogissa, ja jos jää aikaa niin sitten sosiaalimediassa.
Nyt tarvitaan kiireellistä apua. Jos voit auttaa, tee se nyt – pian voi olla liian myöhäistä. Lapset ja perheet tarvitsevat ruokaa, vettä, lämpimiä vaatteita, lämpöä, polttopuita ja kaikkea muuta, mikä kuuluu hätäapupakettiin.
Tässä yksi viesti jonka juuri kirjoittaessa tätä sain kolmen lapsen yksinhuoltaja äidiltä.
Ilta lähestyy … se on kamalaa, on vaikeata olla itkemättä.
Tällaisten sanojen jälkeen ei jää paljon sanottavaa. Rukoillaan Ukrainan puolesta, lasten, äitien, isien ja koko tilanteen puolesta.
Päivitän blogissa, ja jos jää aikaa niin sitten sosiaalimediassa.
P.S. Operaatio Joosef jatkuu tänään vieläkin tarpeellisempana kuin eilen. Nyt tarvitaan kiireellistä apua. Jos voit auttaa, tee se nyt – pian voi olla liian myöhäistä. Lapset ja perheet tarvitsevat ruokaa, vettä, lämpimiä vaatteita, lämpöä, polttopuita ja kaikkea muuta, mikä kuuluu hätäapu pakettiin
Mirjam
