Ihan aina minä ja kaverini ei tykätä käydä koulua. Joskus on kivaa, kun tunteja jää pitämättä tai koulu on karanteenissa. Aluksi se on tosi siistiä. Saa istua kotona, eikä kello soi tunneille. Saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei kontrolloi. Ihan kuin siinä elokuvassa – yksin kotona Kevinin tapaan.
Minulla ilo etäopetuksesta ei kestänyt kauan. Meillä on taas kerran karanteeni ja koulu on kiinni. Opiskelu tapahtuu puhelimen kautta, ja se on kurjaa ja hankalaa. Nyt tajuan, miten ärsyttävää on olla koko ajan kotona. Haluan päästä kouluun, jutella ystävieni ja luokkakaverieni kanssa, tavata opettajia, istua pulpetissa ja juosta käytävillä. Enkä pelkästään tsättäillä kotona. Odotan karanteenin ja kotona istumisen loppua. Etäopetus ei ole kivaa.
Monet kaveritkin haluaisivat päästä kouluun, vaikka ennen haaveilivat muutamasta kotipäivästä.
Onneksi on Kaverikoti. Siitä olen iloinen. Täällä saa pelata, lukea, piirtää ja olla kaverien kanssa.
Ja lauantaisin on pyhäkoulu. Minusta on kivaa auttaa aikuisia ja olla kiltti.
Toivon tosissani, että päästään taas kouluun. En jaksa istua yksin kotona. Näin minun päiväni kuluvat.
Kirjoitti Kristina, olen jo 13 vuotta
