Kutsumus Ukrainassa: Hannun ja Oilin blogi. Saimme vanhoilla päivillämme jotakin, mistä meille ei ollut tullut mieleenkään unelmoida: kutsumuksen Ukrainassa.
Uteliaisuus ja auttamisen halu veivät meidät ensimmäiselle matkallemme Ukrainaan. Joulu 2014 oli tulossa, ja pitkin vuotta olimme seuranneet uutisia Ukrainasta: Maidanin mielenosoitukset, Krimin miehitys, presidentinvaalit, Itä-Ukrainan sota ja sen sadattuhannet evakot – aivan kuin meillä aikanaan Karjalan evakot. Miten siellä oikein pärjätään?
Emme tunteneet yhtäkään ukrainalaista, ja maa oli meille täysin vieras. Keräsimme laukullisen villasukkia ja vitamiineja annettaviksi ”jonnekin”. Kyselimme yhteystietoja seurakuntiin tai lastenkoteihin, joissa voisimme vierailla. Saimme Mirjam ja Boas Adolphin sähköpostiosoitteen ja tiedustelimme heiltä mahdollista tapaamista.
Matkasuunnitelmana oli viettää neljä jouluista päivää Kiovassa. Ensimmäisenä iltana kiirehdimme uteliaina Maidanille, joka teki meihin suuren vaikutuksen. Ukrainalaisten kovat kokemukset tulivat siellä konkreettisiksi, kun näimme tienvarsien ristit ja liidulla piirretyt jalkakäytäville ammuttujen ääriviivat. Kaupunki viehätti kauneudellaan – riittäisikö kolme päivää sen katselemiseen?
Kohtaamisia Kiovassa
Pyydetty tapaaminen järjestyi jouluaattona. Kohtasimme Boasin ja Mirjamin kanssa Kiovassa asuvia Lasten lähetystön avun piirissä olevia ihmisiä.
Vierailimme hyvin nuoren yksinhuoltajan ja hänen pikku Vanjansa luona ja kävimme jouluruokaostoksilla muutaman juutalaisen leskirouvan kanssa. Oppaaksemme tuli ihana nuori äiti Sveta, Lasten lähetystön työntekijä, joka on itse aikanaan ollut katulapsi. Millaisesta työstä tässä oikein onkaan kyse?
”Haluatteko käydä Piskissä?” Mirjam kysyi. Meiltä olisi yhtä hyvin voinut kysyä, haluammeko käydä Kuussa. Emme yhtään tienneet, mikä Piski on ja mitä siellä on. Mutta kolmantena päivänä saimme nähdä jotakin ennennäkemätöntä.
Piski ei ole koira
Kiovasta Piskin kylään ajetaan noin 80 kilometriä koillista kohti. Pysähdyimme suurelle torille ostamaan hedelmiä tuliaisiksi perheille ja Kaverikotiin, joista Mirjam kertoi meille matkan varrella.
Ensimmäinen etappi oli Tanjan ja hänen neljän lapsensa koti; he asuivat isomman perhekodin piharakennuksessa. Portille meitä vastaan juoksi ilmapallo kädessä 6-vuotias sydämenmurskaaja Kristina.
Olemmekohan missään saaneet niin välitöntä vastaanottoa kuin Kristinalta ja hänen pikkuveljeltään Maksimilta? Isotveljet olivat vielä koulussa (jouluahan vietettiin Ukrainassa eri aikaan kuin meillä). Äiti Tanja kuului myös olevan entinen katulapsi, joka on nyt työssä Lasten lähetystössä. Sitä meidän oli vaikeaa kuvitellakaan.
Kaverikoti on ystävien talo
Piskissä meidät istutettiin Kaverikodin keittiön ison pöydän ääreen talossa majailevan evakkoperheen kanssa. Perhe oli joutunut jättämään Itä-Ukrainaan kranaattisateeseen kaiken: kodin, työn, naapurit, harrastukset…
Vanhemmat ja kymmenen lasta sentään selviytyivät pakomatkasta hengissä, samoin mummo, jonka perheen isä oli vielä käynyt erikseen hakemassa. Siltä matkalta hän oli tuonut pöytään kotipuolen kullankeltaista hunajaa. Tuntui vaikealta ottaa hunajaa lettujen päälle…
Pöydän ääressä istui myös Lasten lähetystön tiimi. Ihailimme vilpittömästi Nadiaa, Viktoria, Katjaa ja Juliaa, jotka tekivät vaativaa työtä vaatimattomissa oloissa.
Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin ihailumme on vain kasvanut. Työ on laajentunut, ja täysmittaisen sodan aikana tiimimme on osoittanut sitoutumisensa lasten auttamiseen tavalla, joka ansaitsisi Nobel-palkinnon.
Joulun lapsia tähtikirkkaan taivaan alla
Kaverikodista lähtiessämme pakolaisperheen 6-vuotias kuopus antoi Hannulle yhden tuliaisina tuomistamme appelsiineista: ”Ota tämä, ettei tule matkalla nälkä.”
Viktor vei meidät pikku Ladalla parin perheen luo. Ajoimme pimeitä kyläteitä tähtikirkkaan taivaan alla.
Valja lumihiutaleena ja Slavik clownina
Tulimme vieraina ihmisinä oudosta maasta, mutta meidät otettiin vastaan kuin rakkaat ystävät. Oma jännityksemme suli, kun lapset esittivät meille runoja, joita he olivat opetelleet koulun uudenvuoden juhlaa varten: lumihiutale ja klovni.
Viisilapsisen perheen pihaan oli juuri tuotu halkokuorma, jonka kimppuun perheen pojat innolla kävivät. Siinä ei olisi ollut mitään kummallista, jollemme olisi kuulleet koko tarinaa:
Perheellä ei ollut varaa hankkia lämmityspuita, joten sosiaalitoimi katsoi viisaaksi ottaa lapset internaattiin eli valtion lastenkotiin. Siellä ei olisi ulkoisesti kylmä, mutta miten kävisi vanhempien ja lasten sydämen?
Lasten lähetystö oli kuullut asiasta ja ostanut perheelle puukuorman.
Voiko olla totta, että noin pienellä satsauksella voidaan muuttaa koko perheen kohtalo? Ehkä mekin ryhdymme tukemaan tällaista työtä…
Sydän jäi Ukrainaan
Suomeen palattuamme kävimme viattomien lasten päivänä messussa. Kuuntelimme päivän tekstejä, vilkaisimme toisiamme ja tiesimme, että kummankin ajatukset olivat aivan tiettyjen lasten luona.
Eipä aikaakaan, kun matkakärpänen taas puraisi. Saimme toukokuiselle Ukrainan-matkalle mukaan Oilin kaksi serkkua, jotka edelleen ovat kanssamme yhteisellä asialla. Automatkalla Piskistä takaisin Kiovaan Mirjam lausui kohtalokkaat sanat:
”Voisimmeko yhdessä perustaa Suomeen Lasten lähetystön yhdistyksen?”
Byrokratiaakin tarvitaan
Suostuimme tuumaan. Mirjam ja Boas toivat yhdistykseen perustavaan kokoukseen ystävänsä Richard Jurgensin puheenjohtajaksi ja Leena Valkosen rahastonhoitajaksi.
Kun Richard muutti Yhdysvaltoihin, Hannusta tuli yhdistyksen puheenjohtaja. Hallituksen vahvistukseksi saimme vielä Markku Holopaisen ja Esko Saxelinin.
Pieni mutta pippurinen yhdistyksemme – Lastenlähetystö
on rekisteröity ja poliisin rahankeräysluvan haltija. Viralliset asiat ovat kunnossa.
Kutsumus Ukrainassa –
Kutsumuksen laajenevat renkaat
Emmepä arvanneet, mitä kaikkea ensimmäisen Ukrainan-matkan villasukat ja vitamiinit ovat saaneet seurakseen.
Kun perustimme Suomeen oman yhdistyksen, apu alkoi laajeta. Ensin mukaan tuli kummeja, lahjoittajia, yhdistyksen jäseniä. Matkakumppaneitakin saimme.
Käsityön taitajat ja tarvikkeiden ”metsästäjät” ahkeroivat pakettien lähettämiseksi. Lähiapteekkimme Savion sivuapteekki lahjoittaa paketteihin mm. lasten vitamiineja. Lähikauppamme Supermarket Oregano tukee lähellämme asuvan pakolaisperheen ruokaostoksia.
Seurakunnat ja yhdistykset tarjoavat mahdollisuuden kertoa Ukrainasta taas uusille lahjoittajille, jotka saavat kutsumuksen auttaa yhdessä perheensä, naapuriensa tai työtoveriensa kanssa. Eihän tätä enää pysäytä mikään!
Hannu ja Oili Räsänen
Tässä linkki heidän tarinaansa Menetimme sydämemme Ukrainan lapsille vuodelta 2021
Keitä ovat – Hannu ja Oili Räsänen, esittely
Evakkosukkia
Ensimmäinen evakkosukka sai muotonsa kylmässä junassa
Nämä terveiset menee lahjan saajalle Ukrainassa. Terveisiä Suomesta! Näillä vauvasi sukilla on tarina..
Vuonna 1939 talvisota oli juuri alkanut. Suomalainen äiti matkusti junalla vauvansa kanssa sotaa pakoon Suomen länsiosaan.
Pommien takia juna pysähtyi. Vaunussa oli kylmä. Äitiä vastapäätä istui käsityönopettaja. Hänen kävi sääliksi vauvaa, jolla ei ollut sukkia jalassa.
Käsityönopettajalla oli tietysti puikot mukana, mutta ei lankaa. Hän alkoi purkaa omaa villatakkiaan ja neuloa siitä sukkia vauvalle.
Toinen sukka jäi kesken, joten hän keri villatakistaan äidille lankaa mukaan ja sanoi, että mallia ei saa muuttaa. Nämä pysyvät niin hyvin vauvalla jalassa.
Kasvakoon vauvasi terveenä ja onnellisena vapaassa Ukrainassa!
Kuvat:
Aulikki ja Marita pussittavat evakkosukkia ja kortteja.
Neulotut eläinhahmot vahtivat vauvatarvikkeita.
P.S. Oletko utelias ja haluatko lukea lisää Lasten Lähetystön kuulumisia?
Se kyllä järjestyy! Klikaa alla olevaa kuvaa – Viikkokirje.
Joka viikko tiimimme Ukrainassa kirjoittaa arkielämästä ja ajankohtaisista tapahtumista. Saat myös lukea Livlina Eskilstunassa – ukrainalaisten pakolaisten elämästä Eskilstunassa.
Lapsista ja sodasta
Tässä saat artikkeleita joita kerään netistä Ukrainan lapsista ja sodasta / Mirjam.
Jos tarvitset käännös apua tässä linkki. Itse käytän tätä käännösohjelmaa. https://www.deepl.com/translator
Huono sää on aiheuttanut sähkökatkoksia yli 2 000 kaupungissa ja kylässä 16:lla Ukrainan alueella ja estänyt myös tieliikenteen.
https://www.voanews.com/a/ukraine-thwarts-new-russian-drone-attack-/7370870.html
Sota tuo lasten elämään menetyksiä, epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta. Lapset menettävät tavanomaisen rutiininsa ja järjestelmällisen elämänsä. Lapset odottavat vanhemmiltaan turvallisuuden tunnetta.
Psykologi Natalia Kruglasova kertoi MB:lle, miten puhua lapsille sodasta.
