Kristiinan matka – sodasta rauhaan Ruotsissa

Kristiinan matka – sodasta rauhaan Ruotsissa

|
Jaa tämä blogikirjoitus myös kavereillesi!

Kristinan matka – sodasta rauhaan Ruotsissa

‌Mirjam kirjoittaa:

‌Tänään tahdon kertoa rohkeasta tytöstä nimeltä Kristina. Hän ei ole mikä tahansa tyttö. Kristina on kokenut jotakin hirvittävän vaikeaa – sodan omassa maassaan Ukrainassa, sodan joka jatkuu edelleen.

‌Kuvittele, että kotipaikkakunnallesi yhtäkkiä vyöryisi panssarivaunuja. Sehän kuulostaa lähinnä elokuvalta. Mutta Kristinalle se oli totta. Hän näki panssareita joka päivä ja pelkäsi. Hänen perheensä ja ystävänsä eivät tienneet, mitä tehdä. ‌

‌Kristina asui perheensä kanssa Kaverikodissa Piskin kylässä. Kun sota alkoi, heidän elämänsä mullistui täysin. Enää heillä ei ollut edes sellaista, mitä me pidämme itsestäänselvänä: sähköä ja puhdasta vettä. Heidän oli piilouduttava turvaan.

‌Mutta Kristinan seikkailu ei lopu tähän. Koko perhe päätti paeta turvallisempaan paikkaan. He päätyivät Ruotsiin, ja Kristinan elämässä alkoi uusi vaihe.

‌Ruotsissa Kristina pääsi kouluun. Alku oli hankalaa, sillä kaikki oli uutta ja erilaista.

‌Kristinan tarina ei kerro pelkästään sodasta. Se kertoo myös rohkeudesta, toivosta ja uuden kodin löytämisestä. Hänellä on ikävä Ukrainaan, mutta hän on kiitollinen uudesta elämästään Ruotsissa.

‌Lähdetään mukaan Kristinan matkalle…

Kristina kirjoittaa:

‌Elämää miehityksen alla

‌Kun sota alkoi, emme aluksi uskoneet sitä todeksi. Mutta sitten kyläämme Piskiin vyöryi panssareita. Näimme joka päivä 50 panssarivaunua, jotka ajelivat edestakaisin. Se oli kauheaa. Luulin, että ne tappaisivat meidät.

‌Meiltä oli katkaistu sähkö ja vesi. Pelkäsimme mennä nukkumaan. Nukuimme koko porukka varastohuoneen lattialla: minä, Maksim, Vladik, Veronika, Emma, Sasha-setä, Sveta-täti, Jake (kissa) ja Jessie (koira).

Oli ahdasta ja hankalaa. Lukitsimme oven, etteivät vihollissotilaat löytäisi meitä. Olisin halunnut lähteä veljieni Zhenjan ja Kirilin luo, jotka onnistuivat pakenemaan Ruotsiin. Mutta emme päässeet mihinkään.

Pako turvaan

‌Sitten Sasha-setä onnistui viemään meidät kaikki vanhalla kaksipaikkaisella autolla Kiovaan. Juutuimme kiinni metsätiellä ylipainon takia ja jouduimme työntämään autoa. En tajua, miten me kaikki mahduimme siihen. Matka Kiovaan tuntui tosi pitkältä.

Sotilaat pysäyttelivät meitä. Joka kerran pelkäsin, että ne olisivat vihollisia. Mutta ne olivat omia. Viivyimme Kiovassa Sveta-tädin luona kaksi päivää.

Pako jatkuu Ruotsiin

Äiti ei tahtonut lähteä, mutta puhuin hänet ympäri, sillä veljeni Kiril ja Zhenja olivat jo Ruotsissa. Matkustimme Puolan halki ja laivalla Ruotsiin.

Ruotsissa

Boas, Mirjam, Anna ja monet muut olivat meitä vastassa. Samalla laivalla tulivat Anja ja Alla lapsineen.

Saimme asua Anna luona.

‌Anna vei meidät kotiinsa Eskilstunaan. Hän esitteli meidät perheelleen ja koiralleen Iriskalle. He olivat odottaneet meitä, ja saimme asua Annan kodissa.

‌Vihdoin pääsin näkemään isotveljet Kirilin ja Zhenjan. En ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Onneksi olimme päässeet tänne. Onneksi täällä ei ole sotaa, ja kaikki ihmiset ovat kilttejä ja avuliaita.

Uusi alku Ruotsin koulussa

‌Menin ruotsalaiseen kouluun. Pelkäsin, etten ymmärtäisi opettajia enkä toisia oppilaita. Mutta he osasivatkin englantia, ja pystyimme kommunikoimaan. Sain ystäviä. Tykkään ruotsalaisesta koulusta ja olen jo tottunut siihen. En halua takaisin ukrainalaiseen kouluun. Minulla oli kyllä hyviä opettajia Piskissä, mutta viihdyn ruotsalaisessa koulussa.

Kaukaisen sodan kaikuja

Sodan kaikuja

‌Kuva Mirjam: Kristinan muistot

10.6.2022, Eskilstuna, Ruotsi

Tämä päivä toi mieleeni helmikuun.

Tänään sain välitunnilla viestin Nikalta Ukrainasta. Siinä näkyi pommin räjähdys. Sitten sain toisen videon Kiovasta, ja se kävi tunteisiin.

Aloin itkeä pahaa mieltäni. Ystäväni ja kaverini ovat Kiovassa. En kestänyt olla koulussa, ja opettaja päästi minut kotiin.

Me haluamme vain elää rauhassa, olemme tavallisia ihmisiä. En halua, että kotimaani tuhotaan. Haluan, että kaikki saavat elää.” Kristina

Tulevaisuudesta

Haluan käydä peruskoulun ja lukion täällä Ruotsissa ja hankkia hyvän koulutuksen. Minulla on ikävä Ukrainaa ja ystäviäni, mutta tahtoisin asua Ruotsissa. Tai sitten tahtoisin, että Ukraina olisi sellainen kuin Ruotsi. Samanlaiset koulut ja bussit. Täällä ei ole edes kodittomia eläimiä. Ja täällä on siistiä. Tykkään asua Eskilstunassa.

Täytin 15

Täytin 15 v. Ruotsissa

‌Minulla oli äsken syntymäpäivä, ja nyt olen 15. Äidin mielestä olen vielä pikkulapsi, mutta minähän olen aikuinen. No tai melkein aikuinen enkä taatusti enää pikkulapsi. Olen kasvanut. Jos sinä olet 15, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Äiti ja muut aikuiset eivät tahdo ymmärtää. He luulevat tietävänsä paremmin, mikä on minulle hyväksi.

‌Äidin lempilause: ”Kun minä olin sinun ikäisesi…”

‌Tänä vuonna pääsen yhdeksänneltä luokalta täällä Ruotsissa. Koulut ovat täällä erilaisia kuin Ukrainassa. Tahtoisin aloittaa lukion oikeanlaisessa luokassa enkä valmistavassa kieliluokassa.

‌Suoritan koulun valtakunnalliset kokeet. Englannin olen jo suorittanut, ja talviloman jälkeen on vuorossa matikka. En jännitä muita kokeita, mutta ruotsi on hankala.

‌Kunhan kokeista vain ei tule tulokseksi F. Tammikuussa haen lukioon opettajani avulla. Olen päättänyt hakea ohjelmaan, jonka alat ovat: lapset, hotelli, ravintola, myyjä. Mutta haluan nimenomaan pienten lasten pariin. Olen jo ollut päiväkodissa harjoittelussa viikon, ja tykkäsin siitä.

Harjoittelupaikka museossa

Olen ollut harjoittelussa myös museossa. 13-vuotiaana halusin kielenkääntäjäksi ja opiskelin englantia. Opiskelen sitä vieläkin, mutta siksi, että voin kommunikoida erilaisten ihmisten ja kaverien kanssa.

Kristina

Joulupukki tarvisee apua!

Joulusäkki keräys

Tässä minä, Mirjam, ja minulla on hyvin erityinen tarina jaettavaksi kanssasi. Tiedäthän, joulu on ihmeiden aikaa, lasten unelmia, aikaa jolloin mikä tahansa on mahdollista!

Maassa ei niin kaukana, missä lumi tanssii ilmassa kuin pienet valkoiset perhoset. Siellä on lapsia jotka ovat kokeneet kovia. Ukrainassa, missä on levottomuutta ja sotaa, siellä lapset tarvitsevat tänä vuonna vähän lisää rakkautta.

Niinpä ajattelin, entä jos me kaikki yhdessä auttaisimme Joulupukkia?

Hänellä on niin paljon tehtävää, ja kuvittele jos hän unohtaisi nämä rohkeat lapset!

Me voimme kerätä rahaa, jotta Lasten Lähetystön tiimi Ukrainassa voi ostaa ruokaa ja pienen lelun, jotta jokainen lapsi voisi tuntea joulun ilon.

Tiedän, että teillä kaikilla on suuret sydämet, joten yhdessä voimme tehdä tästä joulusta todellisen sadun näille lapsille. Me voimme olla heidän sankareitaan, aivan kuten tarinoissa!

Joten, ole kiltti, onhan jouluaika, ja levitä hieman lisää iloa. Jokainen pieni panos teiltä voi muodostua suureksi aarteeksi näille lapsille.

Tässä linkki keräykseen

Tehdään tästä joulusta, satuaikaa lapsille! Suuri kiitos ja iso halaus minulta, Mirjam.

P.S. Haluatko lisää Lasten Lähetystön kuulumisia?

Se kyllä järjestyy! Klikaa alla olevaa kuvaa – Viikkokirje.

Lasten lähetystö , Viikkokirje

Joka viikko tiimimme Ukrainassa kirjoittaa arkielämästä ja ajankohtaisista tapahtumista.

Tässä saat artikkeleita joita kerään netistä Ukrainan lapsista ja sodasta / Mirjam.

Jos tarvitset käännös apua tässä linkki. Itse käytän tätä käännösohjelmaa. https://www.deepl.com/translator

https://fakty.com.ua/ua/ukraine/suspilstvo/20231214-chy-peredbacheni-v-ukrayini-groshovi-vyplaty-dityam-zi-statusom-dytyna-vijny-2023-poyasnyuye-ekspert/

Jaa mielellään ukrainalaisten ystäviesi kanssa. Artikkeli käsittelee:

  • Onko Ukrainassa sotalasten statuksella vuonna 2023 taloudellisia maksuja: asiantuntija selittää
  • Ketkä ovat oikeutettuja sota lasten statukseen?
  • Miten saa sota-lapsi statuksen.
divider 1

https://sverigesradio.se/artikel/svenska-barnboksakademins-eldsjalspris-delas-ut-i-ukraina

Ruotsin lastenkirja-akatemian Eldsjälälspris-palkinto Ukrainassa

  • Ruotsin lastenkirja-akatemian palkinto vuodelle 2023 myönnetään Kiovassa järjestettävässä tilaisuudessa ukrainalaiselle lasten- ja nuortenkirjastonhoitajalle Julia Vasylenkolle.
  • Hän johtaa “Kirjasto matkalaukussa” -hanketta, jonka tarkoituksena on kannustaa Ukrainan lapsia ja nuoria lukemaan sodan keskellä.
  • Vasylenko on joutunut pakenemaan sotaa kahdesti alle 10 vuoden aikana ja rakentamaan yrityksensä uudelleen.
divider 1
Jaa tämä blogikirjoitus myös kavereillesi!

2 Comments

  1. On ollut todella valaisevaa, kun jo pidemmän aikaa olen saanut lukea aitoja viestejä Ukrainasta. Olen itse lastenhoitaja,
    en enää kuitenkaan työelämässä. Niimpä lapset ovat minulle aina olleet tärkeitä ja heidän hyvinvointi. Toivon teille kaikille sydämmellistä rakkautta, turvaa ja iloa tulevaan joulunaikaan ja vuoden vaihteeseen. Taivaallinen Isämme siunausta ihan jokaiselle toivoo Merja Hongisto Porvoosta.

    1. Kiitos Merja viestistäsi. Onpa hyvä kuulla että nämä viestit saavat vastakaikua. Lastenhoitajana varmastikin voit lukea aika paljon enemmän rivien välistäkin. Mukavaa viikonloppua / Mirjam

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *