Lasten Lähetystö header image

Yksin kotona

– Posted in: Lapsilla on asiaa

Ihan aina minä ja kaverini ei tykätä käydä koulua. Joskus on kivaa, kun tunteja jää pitämättä tai koulu on karanteenissa. Aluksi se on tosi siistiä. Saa istua kotona, eikä kello soi tunneille. Saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei kontrolloi. Ihan kuin siinä elokuvassa – yksin kotona Kevinin tapaan.

Minulla ilo etäopetuksesta ei kestänyt kauan. Meillä on taas kerran karanteeni ja koulu on kiinni. Opiskelu tapahtuu puhelimen kautta, ja se on kurjaa ja hankalaa. Nyt tajuan, miten ärsyttävää on olla koko ajan kotona. Haluan päästä kouluun, jutella ystävieni ja luokkakaverieni kanssa, tavata opettajia, istua pulpetissa ja juosta käytävillä. Enkä pelkästään tsättäillä kotona. Odotan karanteenin ja kotona istumisen loppua. Etäopetus ei ole kivaa.

Monet kaveritkin haluaisivat päästä kouluun, vaikka ennen haaveilivat muutamasta kotipäivästä.

Onneksi on Kaverikoti. Siitä olen iloinen. Täällä saa pelata, lukea, piirtää ja olla kaverien kanssa.

Ja lauantaisin on pyhäkoulu. Minusta on kivaa auttaa aikuisia ja olla kiltti.

Toivon tosissani, että päästään taas kouluun. En jaksa istua yksin kotona. Näin minun päiväni kuluvat.

Kirjoitti Kristina, olen jo 13 vuotta

Iloinen tapaaminen pyhäkoulussa

– Posted in: Mitä Kaverikodissa tapahtuu

Pitkään aikaan Kaverikodissa ei ole ollut pyhäkoulua. Lapset ovat odottaneet tätä päivää kauan. Heillä oli kova ikävä toisiaan ja opettajia.

Nyt pyhäkoulu taas alkoi. Päivä oli täynnä iloa ja Jumalan siunauksia.

Lasten kertomana

En ole pitkään aikaan päässyt pyhäkouluun. Nyt oli kivaa tavata kavereita ja tulla tänne.
Misha, 10 v.

Tykkään meidän opettajista kauheasti. Oli hienoa saada esittää Mariaa. Odotan jo seuraavaa kertaa.
Nastja, 14 v.

Uskon Jumalaan ja siihen, että hän rakastaa minua ja kaikkia muita. Minulla on ollut ikävä ystäviä ja opettajia. Ja olen tosi iloinen, kun pääsin Kaverikotiin.
Vika, 11 v.

Olen odottanut pyhäkoulun alkamista kovasti. Oli tosi ihanaa. Täällä minulla on kavereita, joita en ole aikoihin nähnyt. Heitä on ollut ikävä, samoin kaikkia opettajia jotka ovat ihan fantastisia.
Ruslana, 13 v.

Katso sydämelläsi

Lapset laulavat, kiittävät Jumalaa, esittävät sketsejä, lukevat Raamattua ja saavat tuntea Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. He saavat lämpimän lounaan, hedelmiä ja makeisia. Päivä on aivan omanlaisensa, sitä on vaikea sanoin kuvata, mutta sydämellä sen näkee.

Lahjojen ilo

Opetuksen jälkeen opettajat jakoivat joululahjoja. Lapset ilahtuivat ja nauttivat joka hetkestä.

Tulen veljieni kanssa aina pyhäkouluun. Sain täällä lahjan, ja se on tosi kiva.
Olga, 12 v.

On hienoa, että lapset saavat käydä pyhäkoulua. Tahdon kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat tehneet Kaverikodin pyhäkoulusta totta. Lapsille on tarpeellista ja tärkeää kuulla Jumalan sanaa.

”Pidetäänkö huomennakin pyhäkoulu? Saan kai minäkin tulla mukaan!”

Pikku Dasha, 8 v.

Jumalaan uskominen auttaa meitä tekemään hyvää eikä syntiä. Minusta on kivaa jutella kaverien kanssa pyhäkoulussa.
Slavik, 15 v.

Tärkeitä asioita… mitä lapseni juttelivat keittiössä

– Posted in: Lapsilla on asiaa

Avoimimmat ja rehellisimmät keskustelut käydään keittiössä. Sen tajusin eräänä iltana, kun leivoin lasteni kanssa pipareita ja he alkoivat puhua sodasta. Totta puhuen en edes uskonut, että he ajattelevat koko asiaa. He ovat syntyneet rauhan aikana ja kuulleet sodista vain koulun historiantunneilla.

Tietysti internet ja tv tarjoavat lapsille ajatuksia. Jokaisella lapsella on omat käsityksensä ja pelkonsa sodasta.

Lapset puhelivat Ukrainan tilanteesta pitkään.

Kiril, 16 v, arvelee ettei sotaa tule. Kunhan puhutaan ja pelotellaan ihmisiä.

Maksim
Kuva: Mirjam Adolphi

Maksim, 12 v, kysyi: ”Milloin se sota sitten alkaa, ja tuleeko se pelkästään Kiovaan? Vai meidänkin kylään? Ruvetaanko mekin syömään ihmisiä, kun missään ei enää ole ruokaa?” Lapsen kysymykset saivat ihoni kananlihalle.

Kristiina
Kuva: Mirjam Adolphi

Kristina, joka on 13-vuotias, toivoo ettei sotaa tule. Että sotilaamme suojelevat meitä. Ja että kaikki pysyy rauhallisena. Hän saa käydä koulua ja olla kavereittensa kanssa, eikä mistään katkea valo ja sähkö.

Zhenja on 15-vuotias. Hänen koulussaan oli kerrottu väestönsuojista ja siitä, mitä pitää tehdä jos alueita evakuoidaan.

Hän sanoi: ”Jos Kiova joutuu sodan jalkoihin, miten minä pääsen sieltä koulusta kotiin? Jos bussitkaan eivät kulje, niin mitä minä teen? Kävelen kotikylään vai?” Hänen silmistään näkyi pelko ja epävarmuus.

Tällainen keittiökeskustelu meillä käytiin… tärkeimmistä asioista. Lapset murehtivat ja miettivät paljon enemmän kuin kuvittelin.

Maksimin kysymykseen: ”Äiti, minne me paetaan sotaa?” – siihen minulla ei ole vastausta.

Toivon hartaasti, että puhe sodasta jää vain puheeksi. Lapseni ja minä tahdomme elää rauhassa Ukrainassa. Toivon, että meidänkin tietomme sodasta on peräisin vain historiantunnilta ja voimme vain muistella entisiä sotia.

/ äiti Tanja

P.S Operaatio Joosef jatkuu. Linkki keräykseen

Voit kertoa siitä muillekin.

Kaverkoti on myös kotini

– Posted in: Kaverikoti

Hei!
Olen Tanja, ja tällä viikolla kerron sinulle Kaverikodista ja lapsista, jotka käyvät täällä.

Rakastan työtäni. Kuulun hienoon tiimiin, jonka jäsenillä on uskomattoman suuri sydän.

Koko tiimiimme kuulumme sinä, me ja lapset. ❤

Kaverkoti on myös kotini

Minulle Kaverikoti ei ole pelkkä työpaikka, vaan jotakin enemmän. Se on minulle myös koti, jossa asun neljän lapseni kanssa.

Ymmärrän, mitä Kaverikoti merkitsee kylän lapsille. Lasten elämä on aivan toisenlaista kylässä kuin kaupungissa. Täällä maalaiskylässä lapsilla ei ole paikkoja, joissa käydä eikä mitään harrastusmahdollisuuksia.

Kaverikoti on kuin keidas maalaiskylän lapsille

Kuvittele pikkukylä, jossa ei ole urheilukenttiä, harrastusryhmiä, puistoja, elokuvateattereita… Mitä lapset voivat tehdä?


Lapset tulevat Kaverikotiin. Heillä on hauskaa, he nauravat, juoksevat, hyppivät ja vain ovat yhdessä. Tämä paikka heillä on sinun apusi ansiosta.

Pikkubussimme on kätemme ja jalkamme

Pikkubussimme on Kaverikodin suuri apulainen. Se on pieni, mutta tekee suuren työn. Ilman tätä apulaista Kaverikoti ei toimisi täysillä.

Se on kuin likkuva Kaverikoti, joka kulkee päivästä toiseen, viikko viikolta, vuosi vuodelta joka säällä ja kaikkina vuodenaikoina. Se noutaa lapsia Kaverikotiin lähikylistä.
Varsinkin lauantaisin bussilla riittää työtä. Se kiertelee kylissä, ajaa kehnoilla kyläteillä hakemassa lapsia suosittuun pyhäkouluumme. Ja lopuksi sen on kuljetettava lapset takaisin omiin kyliinsä.

Pikkubussimme on kätemme ja jalkamme. Se vie perheille ruokaa, lapsille vaatteita, lääkkeitä ja muuta. Ja kesällä se vie lapset leirille. Tarvitsemme ja arvostamme bussiamme kovasti. Täällä Piskissä se tunnetaan nimellä Bussik. Meille se on kerrassaan korvaamaton.

Kiitos Kaverikodista

Lapsille jotka asuvat kylässämme on lapsuus tullut hauskemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi, koska he voivat tulla Kaverikotiin.


Siellä voit kuulla lintujen laulua ja lasten naurua. Haluan henkilökohtaisesti halata jokaista teistä ja sanoa – Kiitos Kaverikodista

Tanja- Sosiaalimedia koordinaattori

Nautimme kesästä Kaverikodissa

– Posted in: Kaverikoti

Kylän lapsia tulee joka päivä Kaverikotiin. Se on hauska ja mielenkiintoinen paikka viettää kesälomaa.

He opettelevat kulkemaan metsässä köysiratoja pitkin. Se on kivaa ja jännittävää.

He pelaavat sovellettua baseballia, mikä on monille aivan uutta. Viktor Pavlovits selvittää pelin kulkua.

Akrobaattihypyt trampoliinilla ovat suosittu huvi niin isojen kuin pienten keskuudessa. Kaikki hyppivät sydämensä halusta.

Kaverikoti tarjoaa myös käsityö- ja kuvaamataitoryhmiä. Lapset oppivat maalaamaan ja piirtämään.

Lapset saavat maittavan välipalan päivittäin.

Tekisi mieli sanoa: ”Kesä, viivy meillä pitkään.”

Nautimme täysin siemauksin kesästä yhdessä lasten kanssa.

Kuvat: Tanja

On kivaa leikkiä ja piirtää!

– Posted in: Lapsilla on asiaa

6-vuotias Sasha kertoo, millaista oli tulla Kaverikotiin.

”Olen Sasha ja 6 vuotta vanha. En ole ennen käynyt Kaverikodissa. Nyt tulin, ja olen siitä tosi iloinen.

Täällä on kauheasti mielenkiintoisia juttuja, ja kaverini Tanja ja Arina käyvät myös täällä. He ovat parhaat ystäväni.

Piirrän ja maalaan Kaverikodissa, ja olen oppinut piirtämään prinsessoja tietokoneellakin.

Hypin trampalla, juoksen ja pelaan. Tulen huomennakin.” – Sasha, 6 v.

Kuusivuotias Tanja kertoo

– Posted in: Lapsilla on asiaa

Oho, miten iso Kaverikoti on! En ole ennen käynyt täällä. Saanko tulla tänne joka päivä? Täällä on trampoliini, tietokoneita ja hirveästi leluja. Haluan käydä täällä leikkimässä ja hyppimässä. Rakastan Kaverikotia.

Tanja, 6 v.