Syksy 2023 – Mitä muistoja jää mieleen
Mitä Kaverikodin lapset ja tiimi muistavat viime syyskuusta? Etenkin sen lämpimän, aurinkoisen ja melkein kesäisen sään. Lapset saattoivat olla paljon ulkosalla. Mikä olisikaan lapsille parempaa kuin pelata jalkapalloa ja leikkiä ulkona ystäviensä kanssa.
Mitä muuta jäi mieleen? Ilmahälytykset, varsinkin kouluvuoden ensimmäisinä päivinä. Entä sitten yöllinen pelko? Nukkumaan mennessä ei voinut tietää, mihin joudutaan ja mitä on edessä.
Maaliskuu 2022 – Miehitys pysyy muistissamme
Emme voi unohtaa maaliskuuta 2022, jolloin kylämme oli miehitettynä. Edelleen meitä painaa huoli sukulaisten hengestä ja suru ja tuska niistä, jotka kuolivat liian varhain. He ovat maanmiehiämme.
Lapset tarvitsevat meitä aikuisia kuuntelemaan heitä
Miten lapset käsittävät tämän kaiken? Eivät he kuuntele uutisia. Mutta he näkevät ja tuntevat vanhempien olemuksen, kun keskustellaan Ukrainan tilanteesta. Puhutaan sukulaisista, jotka nyt ovat sodassa, siellä jossakin. Heille ei voi soittaa. Odotetaan puhelua rintamalta. Levottomuus välittyy lapsille.
Aivan yllättäen lapset saavat joskus ilmaista vaikeita tunteitaan. Puhu silloin heidän kanssaan hyvistä asioista.
Tarjoudu pelaamaan jotakin yhdessä, jolloin lapset voivat muistaa vanhempien kanssa vietettyä aikaa. Kuuntele lasta tarkoin. Se auttaa. Syksy jatkuu – millaisena? Toivomme siltä hyvää.
Ja niin tuli lokakuu. Millainen? Toivottavasti hyvä. Ja sitten on vielä jatkuvat ilmahyökkäyssireenit.
Viisluokkalaisten syyskuu
Palaamme vielä syyskuuhun, viidennen luokan oppilaisiin. Viisi poikaa kokoontuu Kaverikotiin: Roman, Vladislav, Denis sekä kaksoset Arsen ja Artem. Syyskuuta on aina pidetty viidesluokkalaisten vaikeimpana kuukautena. Minkähän takia?
Uudet opettajat- kaikki on uutta
Ensinnäkin, heillä on tähän saakka ollut aina sama opettaja, mutta nyt monta uutta opettajaa. Näillä on uudet kasvot, uudet nimet ja äänensävyt. Uusia aineitakin on paljon. Reppu on täynnä uusia kirjoja. Toisia kirjoja taas ei ole, vaan ne on ladattava verkosta. Internet ei aina toimi, ja sähköt katkeilevat. Siitä aiheutuu ongelmia. Kaikkeen pitää tottua, kaikki pitää oppia muistamaan. Ja sitten ne alituiset ilmahälytykset.
Mistä syyskuu 2023 siis jää mieleen?
Ehkä joku ehti kirjoittaa vihkoonsa vain päivämäärän, kun ilmahälytys taas ulvahti. Kaikki pakkaavat reppunsa nopeasti ja kiirehtivät yhdessä pommisuojaan. Siellä voi vain istua hälytyksen ajan, odottaa vaara ohi -merkkiä palatakseen sitten taas tunneille.
Tunnit jatkuvat. Ei pommisuojassa voi opiskella. Joskus siellä on istuttava monta tuntia, joskus vain puoli tuntia. Oppitunteja olisi ehditty pitää sillä aikaa jo useitakin. Niiden materiaali on käytävä läpi kotona. Hyvässä tapauksessa materiaali ei ole uutta, vaan kertausta.
Tällaisena viidesluokkalaiset muistavat syyskuisen päivän ja monta muuta samanlaista. Sillä ilmahälytyksiä tulee usein. Lapset väsyvät juoksemaan turvaan. Heidän mielialansa laskee, ja he ärsyyntyvät. Millaista oppiminen voi olla? Tärkeintä on ylläpitää terveyttä. Siksi lapset leikkivät, kun he tulevat Kaverikotiin jos ilmahälytystä ei kuulu. Leikkiessään he unohtavat ahdistuksen ja ovat taas oma itsensä. He ovat taas lapsia.
Entä muut lapset?
Tanja, Sasha, Arina ja Albina ovat neljännellä luokalla, Valeria ja Jaroslav kolmannella, Svjatoslav ja Ilja toisella, Nazar ensimmäisellä. Vanhimpia ovat Kirill ja Sofia, jotka ovat palanneet ulkomailta oman kylän kouluun. Heille jää vuoden 2023 syyskuusta samanlaisia muistoja, koska he asuvat samassa kylässä, käyvät samaa koulua ja tulevat yhdessä Kaverikotiin.
Jossakin kaukana, Suomessa ja Ruotsissa, on ihmisiä, jotka välittävät Ukrainan lasten kohtalosta. Heidän apunsa ansiosta lapset voivat tulla vapaa-aikanaan Kaverikotiin. Tiimimme yhdessä lasten kanssa kiittää ystäviä lähimmäisyydestä. Kiitämme Kaikkivaltiasta kaikesta hyvästä, mitä hän meille lähettää. Rukoilemme, että rauha tulisi Ukrainaan mahdollisimman pian.
Syksy 2023 – on Ukrainassa sodan makuinen
Lokakuu alkoi lämpimillä ja mukavilla päivillä. Sää oli erittäin miellyttävä ja kaunis tähän aikaan. Vaahteroiden ja koivujen keltapunaiset lehdet loistivat vihreitä mäntyjä ja kuusia vasten.
Lapset tykkäävät tehdä lehdistä sadetta. He heittävät värillisiä lehtiä ylöspäin ja katsovat, kuinka ne hitaasti, perhosten tavoin, kiertävät ja putoavat maahan.
Kaikkea tätä kauneutta varjostaa ilmahälytys. Silloin on juostava nopeasti suojaan.
Lokakuun jälkipuoliskolla sadepäiviä tuli paljon. Se oli hienoa sadetta, joka tihkui taivaalta koko päivän.
Satoi tai ei, mutta kun kuuluu ilmahälytys, on juostava suojaan. Ilmahälytykset yleistyvät ja pitenevät.
Talvi on tulossa. Miten siitä selvitää? Loppujen lopuksi örkit on tulleet entistä vihaisemmeksi. Rajaseutuja pommitetaan joka päivä. Yötä päivää.
Ne haluaisi meidän jäätyvän kuoliaaksi
He eivät pysty siihen. Me uskomme ja rukoilemme joka päivä. Suojelkoot rukouksemme Ukrainan armeijan sotilaitamme, jotka puolustavat Ukrainaa ja meitä.
Toivomme, että Ukrainassa vallitsee pian rauha.
Kaverikodissa me kaikki yhdessä lasten kanssa olemme hyvin, hyvin kiitollisia kaikesta avusta ja tuesta. Rukoilemme ja kiitämme Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä hän antaa meille.
Raisa Mykolaivna, pedagoogi Kaverikodissa
P.S. Oletko utelias ja haluatko lukea lisää?
Se kyllä järjestyy! Klikaa alla olevaa kuvaa – Viikkokirje.
Joka viikko tiimimme Ukrainassa kirjoittaa arkielämästä ja ajankohtaisista tapahtumista. Saat myös lukea Livlina Eskilstunassa – ukrainalaisten pakolaisten elämästä Eskilstunassa.
Lapsista ja sodasta
Tässä kerään netistä artikkeleita Ukrainan lapsista ja sodasta / Mirjam.
Miten puhua lapsen ja nuoren kanssa sodasta
https://kyivindependent.com/ngo-save-ukraine-rescues-4-more-children-from-russian-occupation/
